KLIININEN KUOLEMA - MITÄ TIEDÄMME SIITÄ

Kuolema. Asia, joka on tabu monelle nykyihmiselle. Siitä ei haluta puhua ja toivotaan että se pysyisi kaukana meistä. Useimmat meistä elävät kuten sitä ei olisikaan. Välttelemme sitä, koska emme voi hallita sitä kuten haluisimme. Lääketieteemme ei pysty poistamaan kuolemaa. Se pystyy ainoastaan antamaan meille hieman jatkoaikaa. Lääketieteemme on pystynyt selvittämään perimämme ja solujemme toimintaa ja todennut että voimme geneettisesti elää enintään 120 vuotiaiksi. Sen jälkeen solumme eivät enää uusiudu. Tämä tieto on mielenkiintoinen myös siksi, että asiasta puhutaan myös Raamatussa. Ks (1. Moos. 6:3). Varmaa siis on että viimeistään 120 vuoden jälkeen on maallinen elämä ohi ja meidän on kohdattava kuolemamme. Monet pitävät tätä näkyvää elämää ainoana, koska se on ainoa biologisesti eli tieteellisesti todistettavissa oleva elämänmuoto. Tiedehän voi tutkia vain näkyvää, luonnollista maailmaa, mutta ei sen ulkopuolisia asioita. Monet haluavat sulkea silmänsä ja korvansa ja väittää että mitään muuta ei ole, koska sitä ei voida todistaa. He haluavat uskoa ihmisen tieteeseen ylimpänä totuutena ja se on heidän maailmankuvansa. Kuolema on heille vain kliininen prosessi, jossa ihmisestä tulee kukkamultaa.

Mutta kuolemasta on olemassa myös muunlaista tietoa, havaintoj a, joiden pohjalta ei voida pitää varmana että kuolema on ainoastaan solujen toiminnan lakkaamista. Olemme saaneet meidän aikanamme yhä enemmän empiirisiä havaintoja ja kertomuksia siitä, että ihmiset ovat kuollessaan kokeneet irtautuvansa ruumiistaan, nähneet ja tunteneet kirkasta valoa ja lämpöä. Moni on nähnyt myös elämänsä ja ajatuksensa kulkevan edessään kuin filmi, jossa ovat nähneet sellaisia vuosien takaisia asioita, jotka ovat olleet unohduksissa lapsuuden päivista saakka. Merkillepantavaa näissä on se, että nämä kokemukset ovat toistuneet useilla ihmisillä samansuuntaisina. Näitä kokemuksia on kerätty ihmisiltä, jotka on elvytetty sydänpysähdyksistä ja sairaskohtauksista.

Lääketiede ei anna näille kokemuksille mitään muuta selitystä kuin että "aivot tuottavat harha-aistimuksia solujen kuollessa hapen puutteeseen". Tätä väittämää ei voida kuitenkaan todistaa tieteellisesti, koska tiede ei voi tutkia ihmisen ajatuksia. Ainoastaan aivoja elimenä. Yhtäkään ajatusta ei ole voitu tieteellisesti nähdä, vaikka kaikki tiedämme että ajattelemme joka päivä. Tietoisuutemme on edelleen mystinen salaisuus, johon tiede ei ole löytänyt vastausta. Väite harha-aistimuksista on siis vain olettama. Olettama johtuu naturalistisesta maailmankuvasta, joka sulkee pois yliluonnollisuuden mahdollisuuden. Ihmisten sisäinen tietoisuus on kautta ihmisen historian puhunut ikuisuuden puolesta. Myös menneillä sukupolvilla on ollut kokemuksia kuolemaan liittyvistä iäisyystuntemuksista. Roomalaiset puhuivat Elysiumin kentistä ja Amerikan intiaanit autuaista metsästysmaista, Kreikkalaiset uskoivat lauttureiden vievän heidät virran yli kuolleitten maailmaan. Näillä he tarkoittivat juuri sitä että elämä ei lopu, vaan tietoisuutemme jatkaa elämistä kuoleman jälkeenkin. On hyvä muistaa, että nykyihminen ei ole yhtään viisaampi kuoleman edessä kuin aikaisemmatkaan sukupolvet, vaikka teknologiamme on kehittyneempää.

Millaisia kokemuksia ihmisillä on sitten ollut? Monet lääkärit ovat kohdanneet kuolemaan liittyviä ilmiöitä, mutta eivät julkisesti mielellään puhu niistä, koska pelkäävät leimautuvansa hulluiksi.

Amerikkalainen sydänsairauksien erikoislääkäri Maurice Rawlings on kuitenkin kerännyt haastatteluin kokemuksia kuolemisesta ja sen takaisista tuntemuksista. Haastattelun kohteena oli hänen elvyttämänsä potilaat. Uransa alussa hän piti kuoleman jälkeisiä kokemuksia "arvailuina tai mielikuvituksen tuotteina, jotka johtuivat aivojan hapen puutteesta". Hän kuitenkin joutui muuttamaan koululääketieteen hänelle iskostamia käsityksiä kohdatessaan elvytettäviä potilaita. Käännekohta hänen elämässään oli 1977 kun hän elvytti kauhistunutta potilasta, joka sanoi olevansa helvetissä ja rukoili Rawlingsia estämään hänen kuolemansa. Rawlings pelästyi itsekin tapahtunutta ja haastatteli myöhemmin muitakin potilaita. Nykyisin hän on varma, että kuoleman jälkeistä elämää on ja että kaikki olotilat eivät ole hyviä.

Osa potilaista myös kykeni kertomaan yksityiskohtaisia tapahtumia, joita oli tapahtunut lääkärin puhuessa toiselle lääkärille potilaan ollessa samalla huoneessa mutta kliinisesti kuolleessa tilassa. Noin 20 % potilaista kykeni muistamaan asioita tuonpuoleisesta elämästä. Nämä potilaat vakuuttivat että kuolema ei ollut mitään tajunnan sammumista, vaan siirtymistä olotilasta toiseen. Toisilla kokemus oli miellyttävä, eivätkä kaikki olisi edes halunneet tulla "toisesta olotilasta" takaisin, vaan jäädä sinne. Osalla kokemukset olivat hirvittäviä ja ne saattoivat toistua aina kun sydän lakkasi lyömästä ja tajunta alkoi kadota.

Lääkäri Rawlings kirjoitti kokemuksistaan kirjan, jota suosittelemme, jos haluat tutustua tarkemmin näihin kokemuksiin. Kirjaa löytyy myös kirjastoista. Teoksen nimi Kuoleman tuolla puolen / Maurice Rawlings ; [suomennos: Mervi Pöntinen] Painos 4. p. Julkaisutiedot Kauniainen : PerusSanoma, 1991 Alkuteos Beyond death's door ISBN 951-888-124-3

Viime aikoina laajasti julkisuutta on saanut vuonna 2001 kuollut ja henkiin herännyt nigerialainen pastori Daniel Ekechukwu, joka oli todistettavasti useita päivä kuolleena, mutta joka heräsi henkiin ja kertoi näkemästään. Lännessä yksikään valtamedia ei rohjennut uutisoida tapauksesta, koska sitä ei voitu pitää mahdollisena. Siitä huolimatta tieto ihmeestä levisi laajalle. Daniel kävi myös Suomessa kertomassa näkemästään ja kokemastaan. Danielilla oli herätessään viesti Jumalalta viimeisten aikojen ihmisille. Hän kertoi käyneensä myös taivaassa sekä kadotuksessa ja on pystynyt tarkasti kuvailemaan mitä näki.

Ks. pidempi juttu tapahtuneesta: http://risteys.net/daniel/ Katso Danielista video (Apr 20- Man Raised from the Dead ): http://interactive.creflodollarministries.org/broadcasts/archives2003_t.asp?site=CDM

Danielin lisäksi on tapahtunut myös muita kuolleista heräämisihmeitä, joissa todistettavasti kuolleena ollut on palannut henkiin. Seuraavassa tapauksessa kuoleman kohdannut oli buddhalainen munkki, Athet Pyan Shinthaw Paulu, jolla myös oli sanottavaa ihmisille palattuaan elävien kirjoihin.

Ks. pidempi juttu tapahtuneesta: http://www.tulta.net/NRK055.htm toinen juttu - englanniksi: http://www.tvbn.com/Visions/MonkHoax.html kolmas juttu - suomeksi: http://www.saunalahti.fi/hapalo/buddha.htm

Yliluonnolliset ihmeet eivät ole olleet ennen kuulumattomia Suomessakaan. Myös Suomessa on koettu vastaavaa. Laajasti julkisuutta sai tämä tapaus vuodelta 1950.

Ks. oheinen linkki: http://www.sendrevival.com/testimonies/categories/deadraised/article_finland_boy.htm

Ihmisillä on siis kuolemaan liittyviä kokemuksia, jotka eivät ole selitettävissä lääketieteellisesti. Biologista kehoa tutkiva lääketiede ei voi vastata kuoleman jälkeisen elämän mahdollisuuteen. Sen mahdollisuus on ihmiskunnan historiallisen muistin mukaan enemmän kuin todennäköistä. Moni ei tänä päivänä halua uskoa yliluonnollisuuteen tieteellis-naturalistisen maailmankuvansa vuoksi. Se ei kestä yliluonnollisuuden olemassaolon mahdollisuutta. Siksi kaikki yliluonnollisuuteen viittaava halutaan selittää huijauksiksi, mielisairaudeksi tai luonnollisiksi ilmiöiksi.

Raamattu kertoo ihmisten suhtautumisesta ihmeisiin seuraavaa:

(Luuk 16:27-31)

Rikas mies sanoi: 'Isä, minä pyydän, lähetä hänet sitten vanhempieni taloon. Minulla on viisi veljeä -- hänen pitäisi varoittaa heitä, etteivät hekin joutuisi tähän kärsimyksen paikkaan.' Abraham vastasi: 'Heillä on Mooses ja profeetat. Kuulkoot heitä.' 'Ei, isä Abraham', mies sanoi, 'mutta jos joku kuolleiden joukosta menisi heidän luokseen, he kääntyisivät.' Mutta Abraham sanoi: 'Jos he eivät kuuntele Moosesta ja profeettoja, ei heitä saada uskomaan, vaikka joku nousisi kuolleista.'"

(Joh. 11:11-17, 34-48, 53)

11 Tämän sanottuaan Jeesus jatkoi: "Ystävämme Lasarus nukkuu, mutta minä menen herättämään hänet." 12 Opetuslapset sanoivat: "Herra, jos hän nukkuu, hän paranee." 13 Jeesus tarkoitti sitä, että Lasarus oli kuollut, mutta opetuslapset luulivat hänen puhuvan tavallisesta nukkumisesta. 14 Siksi Jeesus sanoi suoraan: "Lasarus on kuollut. 15 Teidän tähtenne olen iloinen, etten ollut siellä: tämä vahvistaa teidän uskoanne. Nyt lähdemme hänen luokseen." 16 Silloin Tuomas, josta käytettiin myös nimeä Didymos, sanoi toisille opetuslapsille: "Mennään vain, kuollaan kaikki yhdessä." 17 Kun Jeesus tuli perille, hänelle kerrottiin, että Lasarus oli jo neljättä päivää haudassa.

34 ja hän kysyi: "Missä hänen hautansa on?" "Herra, tule katsomaan", he vastasivat. 35 Jeesus itki. 36 Juutalaiset sanoivat: "Katsokaa, kuinka rakas Lasarus hänelle oli." 37 Mutta jotkut heistä sanoivat: "Kun hän pystyi avaamaan sokean silmät, eikö hän myös olisi voinut estää Lasaruksen kuoleman?" 38 Järkyttyneenä Jeesus tuli haudalle. Se oli luola, jonka suulla oli kivi. 39 "Ottakaa kivi pois", käski Jeesus, mutta Martta, vainajan sisar, sanoi hänelle: "Herra, hän haisee jo. Hän on siellä nyt neljättä päivää." 40 Jeesus vastasi: "Enkö sanonut sinulle, että jos uskot, saat nähdä Jumalan kirkkauden?" 41 Kivi otettiin pois. Jeesus kohotti katseensa ja sanoi: "Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua. 42 Minä kyllä tiedän, että sinä kuulet minua aina, mutta minä sanon tämän näiden ympärilläni seisovien ihmisten tähden, jotta he uskoisivat sinun lähettäneen minut." 43 Tämän sanottuaan Jeesus huusi kovalla äänellä: "Lasarus, tule ulos!" 44 Silloin kuollut tuli haudasta, jalat ja kädet siteissä ja kasvot hikiliinan peittäminä. Jeesus sanoi: "Päästäkää hänet siteistä ja antakaa hänen mennä." 45 Monet niistä juutalaisista, jotka olivat tulleet Marian luo ja nähneet, mitä Jeesus teki, uskoivat häneen. 46 Mutta muutamat heistä menivät fariseusten puheille ja kertoivat, mitä Jeesus oli tehnyt. 47 Ylipapit ja fariseukset kutsuivat neuvoston koolle ja kysyivät siltä: "Mitä meidän pitäisi tehdä? Se mies tekee paljon tunnustekoja. 48 Jos annamme hänen jatkaa näin, häneen uskovat kohta kaikki, ja silloin roomalaiset tulevat ja ottavat meiltä sekä tämän pyhän paikan että koko kansamme." 53 Siitä päivästä lähtien neuvoston tavoitteena oli surmata Jeesus.

(Joh 12: 37-43)

37 Vaikka Jeesus oli tehnyt monia tunnustekoja ihmisten nähden, nämä eivät uskoneet häneen. 38 Näin kävi toteen profeetta Jesajan sana: -- Herra, kuka uskoi meidän sanomamme? Kenelle ilmaistiin Herran käsivarren voima? 39 He eivät voineet uskoa, sanoohan Jesaja toisessa kohden: 40 -- Hän on sokaissut heidän silmänsä ja paaduttanut heidän sydämensä, jotta he eivät silmillään näkisi eivätkä sydämellään ymmärtäisi, jotta he eivät kääntyisi enkä minä parantaisi heitä. 41 Näin Jesaja sanoi, koska oli nähnyt Kristuksen kirkkauden; juuri Kristusta hän sanoillaan tarkoitti. 42 Kaikesta huolimatta monet hallitusmiehistäkin uskoivat Jeesukseen. Fariseusten pelossa he eivät kuitenkaan tunnustaneet sitä, jottei heitä erotettaisi synagogasta. 43 Ihmisten antama kunnia oli heille rakkaampi kuin Jumalan antama.

Yllä mainittujen Raamatun paikkojen perusteella voimme päätellä, että kaikki ihmiset eivät halua uskoa Jumalaan ja yliluonnollisuuteen vaikka itse näkisivät kuolleista heränneitä. Näin ajattelevalle ihmiselle eivät mitkään todisteet voivat olla riittäviä. Monet valitsevatkin oman tahtonsa pohjalta sellaisen maailmankuvan, johon haluavat uskoa riippumatta siitä vastaako se todellisuuteen vai ei. Esimerkkinä voi mainita 70-luvun radikaaliajat. Silloin moni uskoi kommunistisen järjestelmän autuuteen vaikka nähtävissä oli paljon seikkoja, jotka eivät puoltaneet maailmankuvan hyveellisyyttä saati totuudenmukaisuutta. Vastaavalla tavalla ihmiset suhtautuvat Jumalaankin. Monet suoranaisesti vihastuvat, jos he kohtaavat omien halujensa vastaisia todisteita. Jeesuksen aikana osa ihmisistä oli valmis surmaamaan myös Lasaruksenkin, koska halusivat asioiden olevan niin kuin itse halusivat. He eivät olleet valmiita ottamaan vastaan mitään muuta todistusta.

Jumala on kuitenkin kautta aikojen herättänyt jopa kuolleita todistaakseen itsestään ihmisille. Hän ei kuitenkaan pakota ketään uskomaan itseensä. Se ei olisi vapautta.