ISRAEL JA LÄHI-ITÄ
Tiedämme, että juutalaisten oma valtio Israel synty 1948 toisen maailmansodan jälkimainingeissa. Natsien toteuttama juutalaisten joukkomurha käänsi maailman sympatiat hetkeksi juutalaisten puoleen. Raamatun ennustukset kävivät toteen aikojen lopussa uudelleen syntyvästä Israelista. Juutalaisten paluu ja Israelin synty Raamatussa (Jeremia 16:14-16, Jeremia 29:14, Aamos 9:13-15, Hesekiel 34:11-16, Hesekiel 39:28)
Israelin synty ei kuitenkaan merkinnyt rauhan aikoja islamilaisuuden keskelle syntyneelle pienelle juutalaisvaltiolle. Arabimaat eivät hyväksyneet keskelleen pientä valtiota, joka uskoi eri Jumalaan ja jonka pyhässä kirjassa ilmoitetaan juutalaisten olevan Jumalan omaisuuskansa ja Israelin maan perillinen. Koraani ilmoittaa saman etuoikeuden kuuluvan muslimeille. Israelin juutalaisvaltio yritettiinkin välittömästi valloittaa ja juutalaiset hävittää. Puhkesi vuoden 1948 sisällissota, joka päättyi kuitenkin juutalaisten voittoon, kuten kaikki sen jälkeisetkin Israelin juutalaisvaltion tuhoon tähdänneet arabimaiden aloittamat sodat. Israelin valtio on siis koko olemassaolonsa ajan ollut jatkuvan arabimaiden hyökkäysuhan pelossa. Siksi se on aseistanut itsensä päästä varpaisiin. Syy palestiinalaisten vihaan Israelin kohtaan ei ole poliittinen, se on uskonnollinen. Tätä ei lännessä haluta ymmärtää, koska olemme hyljänneet yliluonnollisuusasiat. Rauhaa on yritetty tehdä juutalaisten ja arabien välillä vaikka millä keinoin, mutta viha on voittanut aina. Arabikouluissa lapsia opetetaan systemaattisesti vihaamaan Israelia jo pienestä pitäen. Voimme ymmärtää Lähi-idän tilannetta ainoastaan, jos otamme mukaan uskonnollisen aspektin.
Palestiinan pakolaisten synty ja palestiinalaiset kansana
Terroritekojen yhteydessä palestiinalaiset nimittävät motiivinsa lähdettä palestiinalaispakolaisten asian ajamiseksi. Asiaa on syytä tarkastella hieman historian valossa. Kansainliitto hyväksyi jo v. 1920 ja 1922 juutalaisille ns. oman valtion. Kyseessä oli alue, joka vastaa nykyisen Jordanian ja Israelin aluetta. Siihen aikaan sitä kutsuttiin Iso-Britannian mandaattialueeksi. Mandaattialue jaettiin vuonna 1922 siten, että perustettiin nykyinen Jordanian valtio (Transjordania). Palestiina jäi edelleen mandaattialueeksi aina 14.5.1948 asti, jolloin juutalaisvaltio syntyi valtavana profeetallisena Raamatun todistuksena. Kahden tuhannen vuoden ajan jatkunut hajoituksen aika oli päättynyt. Itsenäistyminen johti sotaan arabiliiton kanssa, jonka seurauksena palestiinalaisille sanottiin arabiveljien taholta, että "lähtekää sieltä pois. Sillä aikaa me tuhoamme juutalaiset. Palatkaa sen jälkeen takaisin". Toisin kävi. Israel ei anna enää näitä luovutettuja alueita eikä paluumuutto-oikeutta takaisin palestiinalaispakolaisille. Pakolaisongelman synnyn syy oli periaatteessa palestiinalaisten omien johtomiesten, jotka halusivat juutalaisten veren vuodatusta. Kuviteltiin arabiliiton sotilaallisen ym. näennäisen ylivoiman olevan ratkaisevan. Pakolaisongelmaan oli olemassa aikoinaan myös toinenkin ratkaisu. Pakolaisongelmaa ei olisi milloinkaan syntynyt eikä Lähi-Idässä oltaisi siitä syystä jatkuvasti sotaa muistuttavassa tilanteessa mikäli arabivaltiot Egypti, Syyria sekä Jordania olisivat kunnioittaneet Yhdistyneiden Kansakuntien laillisessa ja päätösvaltaisessa yleiskokouksessa tekemää äänestyspäätöstä ja pidättäytyneet hyökkäämästä vastaperustettuun Israelin valtioon.
Tosin ennen vuoden 1967 sotaa ei ollut mitään huomattavaa liikettä palestiinalaisten kotimaan puolesta. Kuuden päivän sodassa Israel valtasi Juudean, Samarian ja Itä-Jerusalemin. Ei voi kuin ihmetellä, kuinka palestiinalaiset äkkiä löysivät kansallisen identiteettinsä sen jälkeen kun Israel voitti sodan. Palestiinaa ei koskaan ole ollut omana maana. Aluetta ovat hallinneet Rooma, islamilaiset ja kristityt ristiretkeläiset ottomaanit ja britit ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Britit palauttivat ainakin osan alueesta juutalaisille kansalliseksi kotimaaksi. Ensimmäistä kertaa sanaa Palestiina käytettiin 70 j.Kr., kun roomalaiset suorittivat juutalaista kansanmurhaa, hävittivät temppelin ja pyrkivät hävittämään koko valtion muiston. Roomalaisten mukaan siitä lähtien maa piti tuntea nimellä "Palestiina". Nimitys tulee filistealaisista, muinaisesta kansasta, jonka jäsen Goljat oli ja jonka kansan alueen juutalaiset olivat vallanneet vuosisatoja ennen. Se oli Rooman tapa pilkata ja loukata. He myös yrittivät muuttaa Jerusalemin nimen Aelia Capitolinaksi, mutta siitä ei tullut pysyvää. Palestiinalaiset väittävät yleensä olevansa milloin minkäkin alueella historiallisesti olleiden kansojen jälkeläisiä. Arafatin mukaan he ovat muinaisten filistealaisten jälkeläisiä, toiset väittävät olevansa kaanaanilaisten jälkeläisiä, joilta juutalaiset aikoinaan maan valloittivat. Palestiinalaisilla tuntuu olevan monia vastakkaisia totuuksia, jotka todistaisivat maan kuuluvan heille. Tosia asiassa ei ole olemassa edes mitään Palestiinan omaa kieltä. Ei omaa kulttuuria. Koskaan ei ole ollut maata nimellä Palestiina, jota palestiinalaiset olisivat hallinneet. Palestiinalaiset ovat arabeja, Jordaniasta, Syyriasta, Libanonista, Irakista eli heidän juurensa ovat ympäröivissä arabikansoissa - historian tutkimuksen mukaan. Entä islamin pyhät paikat? AI Aksa ja Kalliomoskeija Jerusalemissa edustavat muslimien mukaan islamin kolmanneksi pyhintä paikkaa. On kuitenkin huomattava, että Koraani vaikenee Jerusalemista vaikka se mainitsee Mekan satoja kertoja. Medina esiintyy hyvin usein mutta Jerusalem ei koskaan. Ei ole mitään historiallista todistetta, että Muhammed olisi koskaan käynyt Jerusalemissa. Kuinka Jerusalemista tuli islamin kolmanneksi pyhin paikka ? Muslimit viittaavat Koraanin kertomukseen "yömatka". Se kuvaa kuinka Muhammed unessa tai näyssä vietiin pyhästä temppelistä toiseen temppeliin. Seitsemännellä vuosisadalla jotkut muslimit alkoivat pitää näitä näkyjä Mekan ja Jerusalemin temppeleinä. Koraani ei kuitenkaan mainitse Jerusalemia. Se miksi näin väitetään johtuu nykyään poliittisista syistä. Al Aksan moskeijalla on ollut alunperin toinen tarkoitus. Se herjaa juutalaisia läsnäolollaan, koska se on rakennettu juutalaisten historialliselle pyhälle paikalle, temppelivuorelle, jossa juutalaisten temppelit ovat sijainneet. Samalla sen tehtävä on ollut herjata kristittyjä, sillä temppelivuorella seisovan Al Aqsa -moskeijan kupoliin on kirjoitettu arabialaiset sanat, jota merkitsevät suomeksi: "Allahilla ei ole poikaa." Lauseet eivät ole Allahin kunniaksi kuten muslimien lausahdus "Allah on suurin", vaan lause on tarkoitettu herjaksi kristityille, koska se kieltää Jeesuksen. Sanat ovat peräisin Muhammedilta, joka nuoruudessaan tapasi juutalaisia ja kristittyjä. Muhammed ymmärsi Raamattua väärin ja sovelsi sitä omavaltaisesti. Tästä syystä häntä ei kelpuutettu juutalaisten ja kristittyjen seuraan. Muhammed oli kasvatettu aurinko- ja kuujumala uskonnossa, josta islamin tunnukseksi on tullut kuun sirppi. Siihen hän sekotti kristinuskoa ja juutalaisten vanhaa testamenttia ja perusti oman uskonnon, Islamin. Muhammedin sanat kieltävät ajatuksen siitä, että Jeesus on Jumalan poika ja juutalaiset Israelin maan perilliset. Muhammed väärensi vanhaa testamenttia ja sijoitti luvatun maan perilliseksi muslimit eli Ismaelin. Antisemitismi alkoi Muhammedista. Juutalais- ja kristittyjen vihalla on siis pitkät perinteet. Siksi myös länsimaailmaa vihataan, koska sitä pidetään kristillisenä maailmana. Vastassa ovat siis Raamattu ja Koraani. Ne molemmat nimeävät Israelin maan kuuluvan joko juutalaisille tai muslimeille. Juutalaisten Vanha Testamentti on peräisin 2000 vuotta eKr. ja Koraani 600 vuotta jKr eli pyhien kirjojen aikaero on 2600 vuotta. Koraanista löytyy Raamatusta poimittuja jakeita, joita on muunneltu. Tämä on ollut mahdollista, koska 600-luvulla oli jo olemassa sekä Vanha Testamentti että kristittyjen uuden testamentin kirjoitukset. Esim. Aabrahamin siunaus on muutettu koskemaan Ismaelia eli arabien kantaisää. Raamattu kuitenkin todistaa siunauslinjan koskevan Iisakkia ja Jaakobia, joista juutalaiset polveutuvat. Huomaa Raamatun kuvaus Ismaelin jälkeläisistä eli nyky arabien kantaisästä: "Hänestä tulee mies kuin villiaasi: hänen kätensä on kaikkia vastaan, ja kaikkien käsi on häntä vastaan, ja hän on kaikkien veljiensä niskassa."(Ismael, 1 Moos. 16:12). Tämäkin kuvaus arabeista todentuu TV-ruuduissamme joka päivä. Jos katsoo uutisia Arabiliiton kokouksista, niin kokous muistuttaa enemmän kylätappelua kuin rauhanomaista kokousta. Arabeilla on vaikeuksia tulla toimeen edes keskenään. Tästä on historia täynnä esimerkkejä. Aabeilla on hallussaan 99,9 prosenttia Lähi-idän maa-alueesta. Islamin oppien valossa asiaa tarkasteltaessa on ilmeistä, että vaikka nykyisraelilaiset tekisivät kuinka paljon tahansa myönnytyksiä, se tuskin olisi koskaan tarpeeksi, koska taustalla ovat uskonnolliset syyt. Itse asiassa PLO:n asevoimien komentaja Zuheir Mushin lipsautti jo vuonna 1972 eräässä lehdistötilaisuudessa, että "palestiinalaisten identiteetin luominen palvelee taktisia tarkoitusperiä. Ei ole olemassa palestiinan kansaa - puhumme palestiinalaisesta identiteetistä vain poliittisista syistä". Kun hänelä kysyttiin että riittääkö PLO:lle niiden alueiden palauttaminen, jotka Israel valloitti 1967 sodassa, niin Zuheir vastasi "Ei, ei ikinä eikä missään olosuhteissa...vasta kun olemme murskanneet juutalaiset sotiaallisesti, voimme ehkä elää heidän kanssaan rauhanomaisesti". Viimeisen "ehkä" sanan merkitys on juuri uskonnollinen. Koraani nimittäin kieltää muslimia tekemästä lopullista rauhaa kenenkään ei muslimin kanssa. Väliaikainen rauhansopimus on mahdollinen Koraanin mukaan, mutta se saa kestää enintään 10 vuotta. Tosin sekin tulee rikkoa heti kun se vain islamin voiton kannalta on hyödyllistä. Tämä on todellinen syy, miksi rauhanprosessi kaatui juutalaisten ja muslimien välilllä. Kukaan muslimijohtaja ei uskalla tehdä rauhaa juutalaisen kanssa, koska pelkää tulevansa teloitetuksi islamin petturina. Esim. Egyptin edesmennyt presidentti Anwar Sadat salamurhattiin sen jälkeen kun hän oli tehnyt rauhan Israelin kanssa. On huomattava että sama sääntö pätee muslimin ja kristityn välisiin sopimuksiin. Kunnon muslimi pettää aina vääräuskosten kanssa tehdyt sopimukset. Me täällä lännessä emme ymmärrä näitä vaikuttimia, joita muslimit eivät julkisesti tuo esille. Päinvastoin he markkinoivat islamia rauhan uskontona. Todellisuus puhuu enemmän väkivallan puolesta. Vaikka PLO poisti tuohon aikaan julistuksestaan Israelin valtion tuhoamispäämäärän, niin käytännössä Arafatin epäviralliset puheet osoittavat muuta. Arafat on tunnettu siitä että hänen lausuntojensa sisältö on eri länsimedialle kuin arabimedialle. Arafatin käytös kertoo ainoastaan Koraanin kiellosta tehdä rauha "ei muslimin" kanssa. Täällä lännessä emme ymmärrä emmekä halua uskoa tällaisen kaksinaamaisuuden olevan totta. Haluamme uskoa että rauha olisi saavutettavissa ja voisimme jatkaa taloudellisesti rikasta elämäämme kaikessa rauhassa. Rauhanprosessin takaisku todistaa Koraanin kiellon olleen rauhan este. USA:n presidentti Bill Clintonin johdolla käytiin kesällä 2000 rauhanneuvotteluja, joissa osapuolina olivat Israelin pääministeri Ehud Barak ja palestiinalaisten presidentti Jasser Arafat. Barak oli myöntynyt jopa itsenäisen palestiinan valtion muodostamiseen sekä itä-Jerusalemista luopumiseen. Käytännössä rauhanehdot olivat palestiinalaisille todella hyvät. Juutalaiset olivat valmiit luopumaan paljosta rauhan hyväksi. USA lupasi rakennusapua ja Asuntoja rakennettu kaikille palestiinalaisille. Mikä teki tyhjäksi tuon sopimuksen? Arafat pelkäsi radiaaleja ääriryhmiä ja niiden pelossa keksi tekosyyn rauhansopimuksen hylkäämiseen. Hän vaati 2,5 milj. ympärysvaltioissa asuvien palestiinalaista verta olevien ihmisen vapaata paluuta Israeliin. Barak ei voinut suostua tähän, koska 2,5 milj. muslimin muutto Israeliin olisi tehnyt Israelista lähes muslimienemmistöisen valtion. Lopputulos olisi ollut se, että Israel olisi demokratian kautta päätynyt muslimien hallintaan. Mikäli demokratiaan ei olisi suostuttu, olisi Israelissa ollut rajojen sisälllä potentiaalisia terroristeja 2,5 milj. lisää. Arafat vaati siis mahdottomia tarkoituksella.
Intifada ja palestiinalaishallinto
Nykyinen intifada alkoi syksyllä, 2000 kun Ariel Sharon vieraili Temppelivuorella. Tämä oli kuitenkin palestiinalaisten tekosyy hulinoinnin aloittamiselle. Länsimedia kuitenkin toitotti tätä palestiinalaisten väitettä totuutena asiasta. Todellisuudessa Arafat halusi aiheuttaa liikehdintää, näyttääkseen äärimuslimeille muslimin taistelutahtoaan. Näin siksi että Arafat pelkäsi äärimuslimeja, koska muslimien näkökulmasta katsoen islamilaisuus ulottuu merestä (Atlantti) virtaan (Eufrat) asti sillä Allah sanoo (Muhammedin mukaan) Koraanissa, että se alue on tarkoitettu islamilaisia varten. Muslimien kannalta Israelin valtion perustaminen on islamin häpäisemistä ja nöyryytystä. Siksi jihad (pyhä sota) juutalaisvaltiota vastaan on jokaisen muslimin velvollisuus. Tätä taisteluhenkeä Arafat haki intifadaa lietsoessaan. Mutta mopo karkasi käsistä ja Arafatista tuli äärijärjestöjen sätkynukke. Toisaalta häntä vaanivat Islamilaiset äärijärjestöt ja toisaalta läntinen maailma, joka rahoittaa palestiinalaisia ja joka odottaa rauhaa juutalaisten kanssa. Palestiinalaisten keskuudessa Arafatin suosio on hyvin hataralla pohjalla ja hänen asemana riippuu hänen korruptoituneen sisäpiirinsä tuesta. Hänen pelkonaan on myös tulla omiensa syrjäyttämäksi. Arafat hallitse käytännössä yksin koko palestiinalaishallinnon rahaliikennettä sekä aseellisia voimia. Elokuussa 2004 Arafat jopa julkisesti myönsi hallinnon korruptio-ongelmat, tosin palestiinalaisten mielenosoitusten jälkeen. Hän ei kuitenkaan esittänyt mitään ratkaisua ongelmaan. Valtaosa kaikesta palestiinalaisten saamasta tuesta menee korruptiona muutaman sadan merkkihenkilön taskuihin, aseiden ja räjähteiden hankkimiseen ja niiden välityksellä terrorismin suoraan tukemiseen. Arafatin pelaa kahden rintaman peliä, jossa on hänellä itsellään vain huonoja vaihtoehtoja. Tulla syrjäytetyksi, jos rauhanprosessi ei etene tai ammutuksi, jos rauhanprosessi etenee. Tavoitellessaan islamilaista valtiota Israelin tilalle "palestiinalaisten" yksi keskeisimpiä toimintamuotoja on järjestää selkkauksia, jotka saadaan näyttämään Israelin "palestiinalaisiin" kohdistamana sortona ja Israelin harjoittamana valloituspolitiikkana. Tässä hämäämisessä "palestiinalaiset" ja muutkin arabit ovat onnistuneet erinomaisesti. Hämäämismuoto on myös "palestiinalaisten" itsemurhapommittajat, jotka lännessä usein sympatiaa tuntien tulkitaan olevan osoitus "palestiinalaisten" epätoivosta. Kyseessä on kuitenkin palestiinalaislasten kasvattamisesta hirvittävimpään juutalaisvihaan Koraanin mukaisesti. Samalla käytetään hyväksi läntistä mediaa levittämään Israelin vastaista propagandaa. Palestiinalaispropaganda on myös purrut. Esimerkiksi vuoden 1996 alkuun mennessä YK:n täysistunto oli tuominnut Israelin 321 kertaa ja YK:n turvallisuusneuvosto 49 kertaa. Kumpikaan näistä instansseista ei ollut kertaakaan tuominnut yhtään arabimaata tai niiden Israeliin kohdistamaa terroria, vaikka niiden aloittamia sotia ja terroritekoja on ollut useita. Myös Israelin rakentama turva-aitakysymys päätyi Haagiin sen jälkeen, kun YK:n yleiskokous oli äänestänyt asiasta joulukuussa. Yleiskokouksen enemmistö halusi tuomioistuimelta neuvoa-antavan mielipiteen muurin laillisuudesta. Israelin mielestä aitaa tarvitaan pitämään palestiinalaiset itsemurhaiskijät poissa Israelista, koska mikään muu ei hillitse murhamiehiä. Palestiinalaishallinto ei käytännössä edes yritä hillitä Israeliin kohdistuvaa väkivaltaa. He tuomitsevat iskut julkisesti, mutta käytännössä auttavat ääriaineksia tihutyössä. Länsimaailmaista meedia käytetään hyväksi minkä vain ehditään. Palestiinalaisten julkisissa lausunnoissa muurissa on kyse sorrosta ja miehitettyjen alueiden liittämisestä Israeliin. Länsimaisessa lehdistössä on myös puhuttu siitä että Israel aikoo tehdä palestiinalaisten alueista ulkoilmavankilan. Jos tätäkin väitettä miettii tarkkaan, niin väittämässä on kyse ainoastaan kielikuvasta, ei lainkaan todellisuudesta. Jos Suomi aitaisi alueensa, niin joutuisiko joku toinen valtio aidan seurauksena "vankilaan"? Eipä taitaisi joutua. Todellisuudessa palestiinalaiset pelkäävät sitä, että heidän mahdollisuutensa huomioita herättäviin murha-iskuihin estyisi ja sortopolitiikkapropaganda unohdettaisiin. Aina nykyisen Israelin valtion perustamisesta lähtien on alueelle yritetty saada aikaan kestävä rauha. Pyrkimykset ovat ajan kuluessa kiihtyneet. Omassa ajassamme se on keskeinen maailmanpoliittinen pyrkimys. USA, Venäjä, EU (kvartetti) ja kaikki muut maailman maat YK:n yhteydessä ovat laatimassa mitä ihmeellisempiä rauhansuunnitelmia, jossa rauhaan pyritään maata jakamalla. Läntinen intressi rauhan edistämiseksi on Lähi-idän öljy- ym. rikkauksien tasainen saanti. YK:n yleiskokous hyväksyy vuosittain keskimäärin 19 Israel-vastaista julkilausumaa. YK:n ihmisoikeuskomission tuomioista 26% koskee Israelia. Arabivaltiot saavat olla rauhassa. Mm. Syyriaa ja Libyaa ei ole koskaan kritisoitu. YK:n tutkimuselimet ja komiteat seuraavat Israelia ja sen toimia kiinteämmin kuin mitään muuta paikkaa maailmassa. UNESCO:n johtajan erikoislähettiläs on elimen 27-vuotisen olemassaolon aikana vieraillut Israelissa puolivuosittain. ILO:n erikoislähettiläs käy maassa vuosittain, jne. YK:n hätäkokous kutsutaan koolle kun maailmassa on riittävän suuri kriisi. Viimeisten 15 vuoden aikana hätäkokous on kutsuttu koolle aina Israelia koskien. Muut sodat tai katastrofit eivät ole kriisikynnystä ylittäneet. Ei Jugoslavian sota, ei Ruandan kansanmurha, ei Irakin sota. EU:nkin painostus Israelia kohtaan on jatkuvasti lisääntynyt. Vain USA on toistaiseksi puolustanut Israelia. Mutta jossain vaiheessa Israel jää yksin. Israel on erillään asuva ja tarkkailtu kansa. Erottelu toimii tehokkaasti ajassamme. YK:n maat muodostavat turvallisuusneuvoston, jossa on viisi vakituista ja 10 kahdeksi vuodeksi kerrallaan valittua muuta maata. Israel on ainoa maa, jota ei koskaan valita turvallisuusneuvoston jäseneksi. Israel ei kuulu yleisesti käytössä olevan maantieteella ei kuulu minkään alueen maaluetteloon. Raamattu sanookin sen olevan aina erillinen kansa pakanakansojen joukossa (4.Moos.23:9).
Perussyy Lähi-idän ongelmaan
Kysymys on uskonnollinen. Mikään rauhansopimus ei tyydytä muslimeja, vaan lopullinen päämäärä on juutalaisvaltion tuhoaminen. "Mitään Israelin valtiota ei ole olemassakaan, joten ei Israelin kanssa tehtyjä sopimuksia tarvitse pitää." Totesi Arafat Etelä-Afrikassa niinkin myöhään kuin 19.9.1993. Oslon sopimus allekirjoitettiin 13.9.1993. Israelin rajoja koskevaan kiistaan mikään rauhansopimus ei tuo ratkaisua. Arabien ratkaisu edellyttäisi siionistivaltion tuhoamista ja korvaamista muslimivaltiolla. Tämä oli suurin syy siihen, että Israel joutui käymään viisi sotaa arabien kanssa vuosina 1948, 1956, 1967, 1973 ja 1982. Juutalaisvaltion olemassaolo on tärkein syy muslimien juutalaisiin kohdistamalle suunnattomalle vihalle. Vähään aikaan Israel ei ole kokenut minkään arabivaltion hyökkäystä. Kyse ei ole kuitenkaan arabien vihan laantumisesta, vaan siitä, että Israelilla on ydinpommeja, vaikka he eivät myönnä sitä. Israelilaiset eivät epäröi käyttää niitä, jos heidän tilanteensa käy epätoivoiseksi (ns. Simson-vaihtoehto). Rauhaa ei näytä tulevan maailmaan ennen kuin se tulee Jerusalemiin. Omistus Jerusalemista on itseasiassa hengellinen taistelu Jumalan ja saatanan välillä. Tästä on todisteena viha juutalaisia kohtaan sekä esim. Al Aksan moskeijan viesti "Allahilla ei ollut poikaa". Israel ON Jumalan kansa, koska Raamattu vahvistaa sen sanoin ja teoin eli Lähi-idän tilanteen kautta. Raamattu ennustaa myös, että jossakin vaiheessa koko maailma tulee kääntymään Israelia vastaan. USA:n lisäksi montaa ystävää Israelilla ei enää olekaan. USA:n tuen lisäksi Israel on joutunut luottamaan ainoastaan omaan asepelotteeseensa, jotta se on voinut säilyä valtiona olemassa murhanhimoisten Arabimaiden keskuudessa.
Oheisesta linkistä pääset tutustumaan Pekka Sartolan kolumneihin. Sartola on kirjoittanut useita kirjoja Lähi-idän konfliktista Raamatullisesta näkökulmasta. Sartola on erikoistunut nimenomaan Israelin ja palestiinalaisten väliseen konfliktiin ja sen taustoihin.