PYHÄN HENGEN TOIMINTA

Raamattu kertoo myös uskoville kuuluvista Jumalan lahjoista, jotka Jumalan Pyhä Henki aikaansaa ihmisessä. Näitä yliluonnollisia lahjoja ei ihminen itse voi hankkia millään tavalla, ne annetaan uskoville toisten palvelemiseksi sekä uskovan itsensä rakentumiseksi uskossa. Jumala siis toimii usein uskovien kautta, vaikka hekin ovat vain vajavaisia ja heikkoja ihmisiä. Ihmisen vajavaisuus ei ole ongelma kuitenkaan, Jumalalle, joka itse on täydellinen. Jumalan voima tulee täydelliseksi heikkoudessa.

Mitä armolahjat sitten ovat?

Armolahjoja ei koskaan anneta ansiosta. Pyhä Henki jakaa kullekin omat lahjansa niin kuin tahtoo. Siksi armolahjat eivät koskaan ole ihmisen hengellisyyden mitta, vaikka ne saadaan rukouksessa uskon välityksellä. Kysymys ei ole ihmisten omista luonnollisista kyvyistä, jotka ovat Jumalan luomia ominaisuuksia tietysti nekin. Lahjat on tarkoitettu käytetään nimenomaan seurakunnassa sen yhteiseksi rakentamiseksi, opetukseksi ja lohdutukseksi. Jokaisen kristityn tulee pyrkiä yhä enemmän osallistumaan seurakunnan rakentamiseen. Niitä ei saa käyttää omien itsekkäiden inhimillisten intressien ajamiseksi. Tämä saattaa joskus olla niiden saamisen esteenä. Kukaan ei kuitenkaan saa korottaa itseään armolahjan vuoksi muiden yläpuolelle. Jokaisen on nöyrästi palveltava armolahjoillaan seurakuntaan ja muistettava, että itsekin tarvitsee muiden armolahjojen apua.

Vain uudestisyntynyt ihminen voi saada näitä Pyhän Hengen lahjoja. Pyhä Henki ei jaa niitä muille. Yliluonnollisia kykyjä voi olla "ei uskovillakin", mutta näiden alkuperä ei ole Jumalassa, vaan Raamattu ilmoittaa että ne ovat peräisin hänen vastustajastaan. Lahjojen käytön tulee aina kirkastaa Jumalaa ja Hänen toimintaansa, eikä koskaan ihmistä. Ne eivät toimi, jos pääosan kaappaa ihminen. Koska ihmiset, myös armolahjojen saajat, ovat vajavaisia ihmisiä, tulee lahjojen kautta tapahtuvaa toimintaa tarkkailla Raamatun kriteereillä, jotta ne voidaan erottaa Jumalan vastustajan yliluonnollisesta toiminnasta. Sielunvihollinenkin pyrkii jäljittelemään Jumalan lahjoja ja pyrkii yliluonnollisten ilmiöiden kautta johtamaan palvonnan itseensä eli johdattamaan ihmisiä harhaan.

Pyhän Hengen lahjojen tunnusmerkkejä ovat rakkaus ja nöyryys. Armolahjat eivät ole omia suorituksia tai osoita tiettyä kyvykkyyttä, vaan ne ovat nimenomaan armon hengen lahjoja, jotka saadaan rukouksessa uskon välityksellä.

Kaikki armolahjat on käytettävä palveluun. Jokaisen kristityn tulee pyrkiä yhä enemmän osallistumaan seurakunnan rakentamiseen.

Mitään lahjaa ei saa nostaa muitten lahjojen yläpuolelle. Niistä ei saa tulla ylpeäksi. Ei saa myöskään kadehtia niitä, jotka ovat saaneet lahjoja. Tulee muistaa, että armolahja on annettu ilman saajan ansioita. Päämääränä on seurakunnan vahvistaminen ja Jeesuksen kirkastaminen. Pyhä Henki on toiminut kautta aikojen kristittyjen keskellä. Jumala on kirjoituttanut myös sanansa näiden lahjojen kautta. Näin on syntynyt Raamattu, joka on tarkoitettu uskoville ohjeeksi ja kirjaksi, josta ihmiset oppivat tuntemaan Jumalan, Kristuksen ja Pyhän Hengen.

Puhelahjat

Puhelahjoja ovat kielilläpuhuminen, kielten selittäminen, profetoiminen. Näitten kautta Jumala haluaa viestittää ilmoituksiaan suoraan ihmisen puheen kautta.

Kielilläpuhumisen lahja. Ihminen voi tulla ja tuleekin kristityksi ilman kielilläpuhumista, mutta sen jälkeen kielilläpuhuminen on suuri armolahja koko ihmisen rukouselämälle. Lahjaa voidaan aina käyttää Jumalan ylistämiseen ja erilaisiin rukouksiin. Tärkeätä on, että rukoilija itse haluaa ja tahtoo käyttää tätä lahjaa. Tällöin kielillä puhuva rakentaa itseään ja vahvistuu hengellisesti. Rukoillessa kielillä, on läsnä myös Pyhä Henki, joka avustaa rukouksessa . Kielellä voi rukoilla toisten ihmisten puolesta asioita, joista rukoilija itse ei ole tietoinen, koska Pyhä Henki rukoilee mukana ja tietää asioita, joita ihminen ei tiedä. Hengellä täytettyinä kielillä rukoiltaessa on parantunut sairaita, rukoilija ja rukoiltavat ovat saaneet uutta voimaa .

Kielten selittämisen lahja. Koska seurakunnan kokouksissa kaikki eivät kielilläpuhumista ymmärrä, tarvitaan selittämisen lahjaa, jotta seurakunta voi ymmärtää sanoman. On ollut myös tapauksia, jolloin kielilläpuhuminen on ollut ymmärrettävää jollekin tietylle henkilölle, joka on ollut läsnä. Silloin tämä lahja ei ole tarpeellinen tämän henkilön kannalta. Lahja ilmenee siten, että usein jonkun puhuessa kielillä toinen henkilö "ottaa osaa" niin, että hän jatkaa välittömästi omalla kielellään, kun toinen lopettaa.

Profetoimisen tarkoitus on seurakunnan kehotus, lohdutus ja rakentaminen. Se on myös evankelioimista ja parannukseen kehotusta.

Profetian lahja on usein elintärkeä lahja terveen, elävän seurakunnan toiminnassa. Sitä ei saisi sammuttaa. Jokainen Pyhän Hengen vaikutuksesta laadittu opetus tai puhe sisältää jonkin verran profetoimista. Armolahjan välityksellä profetia voi ilmestyä erimuotoisena. Voidaan nähdä näkyjä päivällä tai yöllä. Näitten selitys voi sitten tulla joko profetoijan tai jonkun kolmannen henkilön kautta, jolla on selittämisen lahja. Voidaan myös kuullaan selvä ääni, joka puhuu ja antaa tehtävän tai sanoman. Profetia voi tulla myös kielillä puhumisen selittämisen kautta tai kuvannollisen teon välityksellä .

Profetoiminen itsessään ei saa ohjata ihmisen elämää vaan vahvistaa jo ennen tunnettua Jumalan ilmoitusta. On muistettava, että Pyhä henki ei ole profetoivalle alamainen. 1 Kor. 14:32 sanoo, että profetoivan oma henki on hänelle alamainen. Profetoiva ei ole Pyhän Hengen "automaatti" vaan sanansaattaja. Profeetta on erehtyvä ihminen, joka puhuu Pyhän Hengen vaikuttamana. Profeetta ottaa hengessään sanoman ja tehtävän vastaan ja voi itse määrätä ajan ja tavan, jolla hän välittää viestin eteenpäin. Tulee vaistota, milloin ja miten Pyhä Henki haluaa sanoman välitettävän eteenpäin.

Profeetan on oltava vilpitön ja seurakunnassa luottamusta herättävä. Hänen tulee rakastaa Jumalaa ja seurakuntaa ja puolustaa Raamatun totuutta. Kaikki profetointi on alistettava arvioinnin alle eli kuten Raamattu asian ilmaisee "Koetelkaa kaikki, ja pitäkää se, mikä on hyvää." Näin siksi, että profetoiva on vajavainen ja voi tehdä virheitä.

Arvostelussa punnitaan, onko lähde aito vai väärä sekä se, onko profetisassa mukana inhimillistä vaikutusta. Arvostelijalla on oltava periaatteessa myönteinen asenne profetoimiseen. Profetiassa voi nimittäin myös tulla esille profetoijan itse tuottamat ajatukset, jotka on jätettävä omaan arvoonsa. Arvostelu ei saa olla ennakkoluuloista, tunnelmista tai tunteista kiinni. Kuulijan tulee rehellisesti arvioida, onko sanoma juuri hänelle. Suuressa ihmisjoukossa sanoma saattaa olla vain tietylle henkilölle. Arviointikriteerit:

1. kriteeri on Jumalan sana. Profetian on oltava sopusoinnussa Raamatun ilmoituksen kanssa. 2. kriteeri on sanoman laatu ja selvyys. Oikea arvostelu kohottaa profetoimisen tasoa ja rohkaisee heikkoja.

Ilmestyslahjat

Ilmestyslahjoihin kuuluu: tiedon sanat, viisauden sanat, lahja arvostella henkiä . Näillä Jumala vaikuttaa ja välittää ihmisen sisimpään tietoisuuden tietyistä asioista, joita tämä henkilö voi sitten käyttää toiminnassaan. Seuraavassa näistä tarkemmin:

Tiedon sanat. Tiedon sanojen luokittelusta on erilaisia mielipiteitä. Laajasti levinneen käsityksen mukaan ne ovat henkilökohtaisia ilmoituksia, jotka välittävät tarkempaa tietoa esimerkiksi jostakin henkilöstä, hänen sairaudestaan, asioista, jotka eivät ole kunnossa jne. Toisen käsityksen mukaan nämä kuuluvat profetian alueelle ja tiedon sanat auttavat ymmärtämään Raamattua syvällisemmin. Tämä inhimillinen käsitteellinen näkemysero ei kuitenkaa ole olennaista. Tiedon sanat eivät toimi niin, että ihminen tiedon sanojen avulla ymmärtäisi Raamatun koko merkityksen. Ne auttavat satunnaisesti ja tarpeen mukaan ymmärtämään tiettyjä syvällisiä jumalallisia totuuksia. Näitä ei aina välttämättä tule tutkimalla Raamattua, mikä sinänsä tosin on hyvin suositeltavaa ja tärkeätä, vaan ne saadaan erityisenä ilmoituksena.

Tiedon sanat voivat valaista totuuksia, jotka pätevät kaikkina aikoina, mutta ne auttavat myös yksittäisissä tilanteissa. Ne auttavat seurakuntaa kokemaan, että Jumala puhuu. Mm. Uudessa testamentissa löytyy esimerkkejä, jolloin tiedon sanat kirkastivat Vanhan Testamentin ennustuksia Messiaasta. Seurakunta huomasi äkkiä, että kirjoitukset kertoivat Jeesuksesta ja hänen pelastustyöstään. Myös apostolit saivat jumalalliset tiedon sanat Pyhän Hengen ilmoituksina, eivät oman opiskelunsa kautta.

Viisauden sanat. Tämä tarkoitaa armolahjaa "viisauden sanat", ei "yleistä luonnollista viisautta". Se ei toimi aina lahjan omaavalla henkilöllä. Ilmoituksia annetaan vain silloin, kun on tarpeen. Tämän lahjan välityksellä henkilö saa täsmällisen ilmoituksen. Vaikka henkilö jossain tilanteessa Hengen vaikuttamana puhuu viisauden sanoja, niin toisessa tilanteessa hän saattaa olla epävarma ja toimia jopa epäviisaasti. Viisauden sanat ovat lähtöisin jumalallisesta lähteestä, eivät henkilön omasta "luonnollisesta" ymmärryksestä. Viisauden sanat eivät ole opiskelun tai oman sivistyksen ja ymmärryksen tuote.

Raamattu puhuukin kätketystä viisaudesta, jonka Henki ilmaisee. Se on ymmärrystä, jota inhimillinen viisaus ei voi milloinkaan antaa. Kun Uusi Testamenti puhuu tavoittelemisen arvoisesta viisaudesta, on aina kysymys juuri jumalallisesta viisaudesta. Inhimillinen viisaus saa usein aikaan päinvastaisen tuloksen. Se pitää jumalallista viisautta hulluutena, eikä halua luottaa Jumalaan. Inhimillisen viisaus ei koskaan pysty ratkaisemaan itse elämän suuria kysymyksiä ja ongelmia.

Viisauden lähde paljastuu sen hedelmistä. Myös paha käyttää viisautta hyväksi ja nimenomaan "luonnollista inhimillistä viisautta". Sen viisaus ilmenee vääränä toimintana (vrt. aseteknologia) ja väärinä arvoina (vrt. ihmisarvoa polkevat julmat ideologiat).

Jumalallinen viisaus synnyttää hyviä seurannaisvaikutuksia. Raamattu sanoo viisaudesta: "Jos joltakin teistä puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta." On hyvä huomata, että siinä EI sanota "jos puuttuu ihmisjärkeä tai neuvokkuutta". Jumalallinen viisaus ei siis ole luonnollista älyä vaan Jumalan antamaa viisauden valoa. Sitä tarvitaan kipeästi sekä seurakuntaelämässä että myös yksittäisten uskovaisten elämässä. Viisas neuvo voi auttaa ratkaisevasti ja selvittää arkojakin asioita.

Henkien erottamisen lahjan avulla on tarkoitus paljastaa väärä henki, eikä esimerkiksi armolahjojen väärää käyttöä tai profetian väärää selitystä. Henkien erottaminen ei ole pikaista, tunteisiin tai ennakkoasenteisiin perustuvaa arvostelua.

Erottamiskyky edellyttää Jumalan sanan tuntemista sekä uskollisuutta sanalle. Väärät henget voivat tekeytyä Pyhän Hengen kaltaiseksi ja käyttää henkilöitä, jotka ovat erittäin miellyttäviä, elävät kristillisesti ja osoittavat lähimmäisenrakkautta. Ihmiset ovat varsin kiinnostuneita okkulttisiin ja spiritistisiin asioihin ja ovat siten avoimia vääriin lähteisiin. Kuten aiemmin todettiin, niin kaikki yliaistillinen tai yliluonnollinen toiminta ole Jumalan vaikuttamaa, vaan myös pahuuden voimilla on yliluonnollista toimintakykyä. Henkien erottamisen lahja on annettu seurakunnalle juuri siksi, ettei väärät henget pääsisi vaikuttamaan seurakunnan toimintaan. Henkien erottamisen lahjan avulla voidaan selvittää kenen nimessä ihmeet todella tapahtuivat ja mitkä olivat niiden taustat. Ne ovat ainoastaan Jumalasta silloin kun ne kirkastavat Herran nimeä. . Lahjan käytöstä on esimerkki myös Raamatussa (Apt.16:16-18), jossa apostoli Paavali tunnisti pahan hengen, vaikka sen sanoma oli myönteinen ja profetian sisältö täysin oikea.

Ensimmäinen vaihe on sisäinen levottomuus. Se on eräänlainen hengellinen varoitussignaali. Toinen vaihe on sisäinen Pyhässä Hengessä tapahtuva harkinta. On käytettävä itsekritiikkiä, ettei ole kysymys omasta asenteesta. Kolmas vaihe on jumalallisen varmuuden saaminen Hengen välityksellä. Tähän voi liittyä tietoa salatuista asioista. Neljännessä vaiheessa henki paljastetaan ja ajetaan ulos. Tällainen tapahtumasarja, jos se on aito, päättyy aina Jumalan voittoon.

Voimalahjat

Uskon lahja, Parantamisen lahjat, voimalliset teot. Näitten kautta Jumala voi toimia yliluonnollisella tavalla ihmisen välityksellä.

Pelastava usko ja usko Hengen armolahjana. Uskolla on Raamatun mukaan eri yhteyksissä erilainen merkitys ja sisältö. Pelastavasta uskosta puhutaan erillään merkityksettömästä uskosta. Pelastava usko ei ole uskomista johonkin opinkappaleeseen. Se on elämän kestävä ratkaisu, jättäytymistä sellaisen varaan, johon luottaa aidosti ja lujasti. Se on uskoa Jeesuksen sovitustyöhön, joka on Jumalan armon osoitus ja tahto. Pelastava usko on luottamista tähän, ei omiin hurskaisiin tekoihin, joihinkin opinkappaleisiin tai hengellisiin kokemuksiin. Pelastava usko aikaansaa muutoksen sekä toimintaa ihmisen arkielämässä. Se luo yhteyden elävään Jumalaan ja aikaansaa uskollisuutta ja kuuliaisuutta hänelle. Pelastavan uskon aikaansaa ihmisessä Jumala, joka kutsuu jokaista hekilökohtaisella tavalla. Ihmisen osa on vastaanottaa, suostua johdettavaksi sekä olla kuuliainen. Raamattu ilmoittaa että jokaista kutsutaan henkilökohtaisesti pelastavaan uskoon jopa useamman kerran ihmisen elämän aikana.

Voidaan myös puhua uskosta Hengen armolahjana . Tämä usko ei ole sama kuin pelastava usko, vaikka tietenkin pelastava usko on perusedellytys Hengen uskolle. Tätä voisi luonnehtia rohkeaksi uskoksi, joka on Jumalalle kunniaksi ja vahvistavaa seurakuntaa. Hengen armolahjana saatu usko ei tule ihmisestä itsestään, vaan sen antaa Pyhä Henki. Se voittaa ihmisen luontaisen vajavaisuuden, pelon ja epäilyn. Ei ole kyse optimismista tai herkkäuskoisuudesta. Joskus ihmisiä, jotka luonnostaan ovat rohkeita ja optimistisia, on kohdeltu ikään kuin heillä olisi tämä lahja. Joskus lahjan saajat ovat olleet luonnostaan vastaan hankaavia ja epäileviä ihmisiä, mutta lahjan saatuaan he ovat sitten toimineet erittäin rohkeasti ja määrätietoisesti seurakunnan hyväksi.

Parantamisen lahjat. Raamatusta huomaamme, että parantuminen on vasta silloin parantumista, kun sielu ja ruumis ovat molemmat terveitä. Ihminen elää sanan täydessä merkityksessä vasta silloin, kun hänellä on elämäniloa, vaikkei hän ehkä olisikaan täysin parantunut ruumiillisesti. Jumalallinen parantuminen ulottuu ensi sijaisesti sielun syvyyksiin. Joskus Pyhän Hengen kosketus voi olla niin voimakas, että rukoiltava saattaa kaatua. Kaatuminen ei kuitenkaan ole itse tarkoitus millään tavoin, vaikka jotkut niin saattavat luulla.

Kristityt ovat lunastettuja kuolemalta, mutta ei kuolemiselta. Sen vuoksi kaikki sairaat eivät rukouksesta huolimatta parane. Parantumiset ovat kyllä merkkejä täydellisestä lunastuksesta, mutta lunastus ei ole täydellinen vielä täällä maan päällä olon aikana.

Kaikkien sairauksien perimmäinen syy on Raamatun mukaan syntiinlankeemuksessa, jonka jälkeisessä, pahuuden vallassa olevassa epätäydellisessä maailmassa sairaudet vaivaavat kirouksen lailla ihmistä ja luomakuntaa. Paratiisissa ei ollut sairautta eikä pahuutta. Mutta tässä maailmassa, johon myös kristityt kuuluvat, on pahuutta ja sairautta. Niistä kärsivät jopa pikkulapset. Osa maailman hädästä ja sairauksista on suoraan myös ihmisen aktiivisen toiminnan aiheuttamaa. Sairaudet eivät siis välttämättä johdu ihmisen henkilökohtaisista synneistä. Väärillä elämäntavoilla on kuitenkin suora yhteys sairauksiin, joten oman ruumiin laiminlyönti myös aiheuttaa osan sairauksista. Sairauksien ja synnin suhde ei kuitenkaan ole itsestäänselvä. Kaikkiin kysymyksiin emme saa vastauksia.

Raamatusta käy ilmi, että terveeksi tulemisen lahja ei ensisijaisesti ole kristittyjä varten, vaan parantumiset seuraavat merkkinä evankeliumin julistamisesta. Tällöin myös sellainen ihminen, joka ei usko, voi parantua. Terveeksi tekemisen lahja ei riipu sairaan uskosta, vaan lahjan käyttäjän uskosta ja armolahjoista.

Lahjaa ei voida aktivoida toimivaksi milloin vain. Parantamisen tehtävä ja valtuudet siihen annetaan aina tapaus kerrallaan. Sen takia lahjan saaja ei voi tietää, miksi kaikki eivät parane. Ilmeisesti ihmisten epäusko ja lahjan saajan ylpistymisvaara sekä muutkin inhimilliset tekijät meidän ajassamme ovat esteenä, ettei paranemisia tapahdu nykyaikana laajemmin. Niitä kuitenkin tapahtuu jatkuvasti.

Sairaiden puolesta rukoillaan usein kokoustilaisuuksissa mutta myös henkilökohtaisesti. Tulee muistaa, että vaikka ruumis ei aina parane, voi sielu parantua. Terveys ei ole vain sitä, ettei ole ruumiillisia vikoja tai puutteita. Terveys on ennen kaikkea vapautta ja voimaa elää inhimillistä ja mielekästä elämää. Raamattu osoittaa selvästi, että sielullinen tasapaino ja sisäinen rauha ovat tärkeämpiä kuin vapautus fyysisistä vaivoista. Ei ole olemassa kaikkivoipaa rukousta, mutta koska me rukoilemme kaikkivaltiasta Jumalaa, on lopputulos paras mahdollinen, koska Hän toimii oman viisautensa mukaan. Tämä rohkaisee sekä sairaita että rukoilijoita. Vaikka parantumista ei tapahtuisikaan, voi paljon kuitenkin tapahtua sairaan hyväksi. Rukous ei ole koskaan vahingoksi.

lisää parantamisesta >>

Voimateot. Uusi testamentti puhuu "tunnusmerkeistä, ihmeistä ja moninaisista väkevistä teoista". Aito hengellinen voima voi toimia meidän kauttamme, vain kun olemme yhteydessä Jumalaan, voiman lähteeseen, joka vaikuttaa välityksellämme.

Vain lahjan saanut valtuutettu voi toimia korkeamman vallan nimissä. Tärkeä voiman käyttöä on vapauttaminen pahojen henkien vallasta sekä paheista. Voimavaikutukset voittavat pimeyden vallan. Siihen voi vielä kuulua erilaiset luomis- ja luonnonihmeet. Koska voimavaikutukset eivät ole aina lähtöisin Jumalasta, niitä on koeteltava Raamatun antamien ohjeiden mukaisesti. Niiden tulee johtaa Jumalan kirkastamiseksi.

Edellä on kerrottu lyhesti Raamatun kuvaamista Pyhän Hengen antamista lahjoista ja niiden ilmenemisestä tänäkin päivänä. Ne on tarkoitettu uskoville eli seurakunnalle. Niiden puuttuminen seurakunnista ei ole Jumalan tahdon mukaista. Monilta seurakunnilta kuitenkin puuttuu Pyhän Hengen antamien lahjojen toiminta tai ne toimivat vajavaisesti. Osa ihmisistä jopa haluaa työntää syrjään Pyhän Hengen toiminnan mahdollisuuden. Tällaiseen käytökseen voi olla seuraavia syitä:

- Tietämättömyys ja puutteellinen opetus Pyhästä Hengestä

- Ihmisten hengellinen itseriittoisuus ja vääränlainen ylpeys. Pyhä Henki ei toimi ihmisen aseman koroittamiseksi. Ihmisen tulee olla vain välikappale.

- Ihmisälyn ylivalta. Ne, jotka palvovat ihmisjärkeä, eivät halua yliluonnollisia Hengen ilmestyksiä, joita ihminen ei kontrolloi. Tämä asenne näkyy myös pelkona siitä että Hengen ilmestykset eivät pysy ihmisen hallinnassa. Siksi karismaattisuutta pelätään. Syvimmiltään tällainen pelko on sitä että hyvää Jumalaa ei tunneta eikä Häneen luoteta.

- Epäusko Raamattuun. Monet kristityt ovat lakanneet uskomasta Raamattuun Jumalan sanan totuutena. Tällainen epäusko estää Jumalaa toimimasta ihmisten elämässä. Läntisessä tieteeseen ja ihmisjärkeen nojaavassa yhteiskunnassamme tämä on suurin yksittäinen syy. Usko haluaa nähdä Raamatussa annettujen lupausten toteutuvan ja ilmenee haluna elää lupauksia todeksi. Jumala toimii edelleen Raamatussa antamiensa lupausten mukaisesti tänäkin päivänä.