Jos Jumala loogisesti päätellen on olemassa, niin minkä uskonnon Jumala hän on?

Jos Jumala on olemassa, niin minkä uskonnon Jumala on oikea?

Koska voidaan todeta, että Jumala persoonana on loogisten kriteerien mukaan todennäköisesti olemassa, on ratkaistava minkä uskonnon Jumala on totta. Tässä tapauksessa on todettava, että persoonattomat itämaiset uskonnot on rajattava ulkopuolelle, koska ne eivät sisällä moraalisia vastauksia oikeaan ja väärään eivätkä voi sisältää Jumalaa tietoisena persoonana.

Päättelyjärjestys on seuraavanlainen. Koska juutalaisten pyhä kirja, vanha testamentti, odottaa yhä täyttymystään ja koska islamin koraanissa on paljon samaa juutalaisten vanhan testamentin kanssa, kannattaa vaihtoehtojen puntarointi aloittaa kristinuskosta, jonka pyhään kirjaan eli Raamattuun kuuluu juutalaisten vanhan testamentin lisäksi myös uusi osa eli uusi testamentti. Uuden testamentin keskeinen sisältö on Jeesuksessa. Se siis ilmoittaa Jeesuksen olevan vanhan testamentin lupaama Messias.

Päättely etenee seuraavasti: Jos Jeesus on todellinen vanhan testamentin lupaama henkilö, on kristinuskon Jumala totta. Jos se on väärin, on islamin tai juutalaisten Jumala totta. Juutalaisuuden mukaan meidän tulisi jatkaa luvatun messiaan odottamista eli vanhan testamentin liitto olisi edelleen voimassa. Jos Islam on totta, meidän tulee kumartaa Allahia ja Jumalan lähettämää profeetta Muhammedia. Ensin on siis ratkaistava kuka Raamatun Jeesus todella oli. Tämän tutkimiseen ei enää riitä ympäristömme havainnoiminen ja johtopäätösten teko, vaan on tutkittava Raamatun kirjoituksia ja nimenomaan sen uutta testamenttia, joka kertoo Jeesuksen elämästä.

Raamatun Uusi Testamentti - mitä se kertoo kristinuskon perustajasta Jeesuksesta ja hänen henkilökuvastaan?

Uusi testamentti kertoo Jeesuksesta, että hän oli ihminen, joka tunsi kaiken mitä ihminen voi tuntea. Hän syntyi ihmiseksi. Tunsi nälkää, suuttui, kiihtyi, tunsi sääliä ja iloa. Hänen tunnusomaisia piirteitään on, että hän puhuu paljon itsestään. Järisyttävin väite kuitenkin oli se, että hän väitti olevansa samaa olemusta kuin Jumala. Tällaisesta puheesta eivät monet juutalaiset pitäneet, vaan pitivät sitä Jumalan pilkkana. Hän myös käytti usein itsestään vanhan testamentin Jumalan nimeä "Minä olen". Hän väitti olleensa olemassa ennen maailman luomista ja että on aina ollut Jumalan luona ja hän voi antaa anteeksi syntejä. Hän sanoi Jumalaa omaksi isäkseen ja teki itsestään Jumalan vertaisen. Hän väitti olevansa ratkaiseva kaikkien ihmisen kohtalon kannalta. Hän ennusti ristiinnaulitsemisen ja väitti että se tapahtui muiden puolesta syntien anteeksi antamiseksi. Lisäksi hän sanoi kerran tulevansa takaisin taivaan pilvien päällä suuressa kirkkaudessaan ja herättävänsä sinä päivänä kuolleet ja olevansa heidän tuomarinsa. Hän myös väitti että hän voi antaa ikuisen elämän ja että hän on "tie, totuus ja elämä". Lisäksi hän sanoi että "ei kukaan pääse Isän luo kuin minun kauttani. Se joka ei ole minun puolestani on minua vastaan". Hän ilmoitti siis samalla että ei ole olemassa neutraalia suhtautumistapaa häneen ja hänen tarjoamaansa tiehen.

Nasaretin synagogassa hän luki vanhan testamentin profeetan, Jesajan ennustukset tulevasta vapauden valtakunnasta ja sanoi "tänään teidän kuultenne, on tämä kirjoitus käynyt toteen". Hän sanoi siis olevansa vanhassa testamentissa luvattu Messias. Hän sanoi juutalaisille: "te kyllä tutkitte kirjoituksia, koska luulette löytävänne niistä ikuisen elämän - nehän juuri todistavat minusta..." Jeesuksen puhe oli ennennäkemättömän rohkeaa ja väitteet ainutlaatuisia. Luonteeltaan hän sanoi olevansa hiljainen ja nöyrä. Rohkea puhe sinällään ei todista väitteitä vielä tosiksi, mutta se pakottaa ihmiset asennoitumaan häneen jollakin tavalla.

Hänet tunteneet aikalaisensa pitivät häntä synnittömänä, jonka suusta ei valhetta kuultu. Evankeliumeista voidaan lukea, että hän oli viisas, hyvä mies, täynnä nöyryyttä ja rakkautta. Myös muita uskontoja harjoittavat ihmiset kunnioittavat yhä häntä, vaikka eivät tunnustaneet häntä Jumalana; muslimit näkevät hänet suurena opettajana, jota synnittömämpää ei ole koskaan ollut. Gandhi nimitti häntä yhdeksi historian suurimmista eettisten arvojen opettajista.

Olisiko Jeesus voinut olla valehtelija?

Häntä vastaan pääsiäisenä nostetussa oikeudenkäynnissä häneltä kysyttiin, että onko hän Jumalan poika ja hän vastasi myöntävästi. Ihmisten tuomio oli selvä - ilman muuta hän syyllistyi väärään valaan! Jos näin oli, hän oli todella historian röyhkein valehtelija. Tämä tarkoittaa, että hän on ollut tietoisen paha ihminen, itsekkään suunnitelmallinen pahuudessaan ja tavoitellut todennäköisesti rahaa ja vaikutusvaltaa. Edellä mainittu väite ei kuitenkaan sovi yhteen hänen olemuksensa kanssa. Hän oli pahan vastakohta; epäitsekäs, aito ja armahtava. Peloton totuuden puhuja, joka paljasti uskonnollisten johtajien teeskentelyn. Hän ei saavuttanut toiminnallaan henkilökohtaista etua, vaan menetti kaiken, koska piti kiinni sanoistaan loppuun saakka. Paljon huonompaa valetta ei Israelissa asuva juutalainen olisi voinut keksiä, kuin väittää olevansa Jumala ja vanhan testamentin luvattu Messias. Siinä asettui suoranaiseen hengenvaaraan väittäessään tuollaista. Valehtelu siis ei sovi Jeesuksen henkilökuvaan.

Oliko Jeesus eetikko vai mielisairas?

Epäilemättä hän oli eetikko, mutta ei vain sitä, vaan hän julisti olevansa luvattu Messias. Ne jotka sanovat uskovansa häneen suurena opettajana, ovat ongelman edessä. Ihminen, joka puhuu olevansa Messias, ei voi olla viisas opettaja, vaan hullu, joka kuuluu mielisairaalan suljetulle osastolle. Väite omasta jumalisuudesta on tuttu mielisairaalan psykiatreille. Eikö Jeesus kuuluisi tähän ryhmään? Uskoo itse harhaansa 100% :sesti, eikä ymmärrä todellisuutta. Tätä väitettä vastaan sotii se tosiasia, että Jeesuksen persoonallisuus ei viittaa mielenhäiriöön. Hän oli tasapainoinen, rauhallinen, viisas, luova, avoin, antelias. Lisäksi hänen opetuksensa ja elämänsä ovat sopusoinnussa keskenään, hän siis pystyi elämään maailmankuvaansa todeksi käytännössäkin. Hän oli siis täysin mielenterveyspotilaan vastakohta. Sitä paitsi mielisairaus olisi tullut esille kovan paineen alaisuudessa, jossa hän joutui elämään. Viisaana ihmisenä häntä ei siis voida millään muotoa pitää. Valinnat ovat siis varsin mustavalkoisia.

Entä jos hän oli mystikko tai itämainen guru?

Ehkä hänet ymmärrettiin väärin ja hänet pitäisi ymmärtää itämaisella tavalla, kuten hindulaisuus ja buddhalaisuus esittävät mystisen totuuden. Ehkä hän olikin guru, joka kävi Intiassa ja näki kaikissa olevan jumalallisuutta ja eri uskontoja yhdistäviä piirteitä? Tätä vastaan sotii se fakta, että Jeesus oli juutalainen ja juutalaisilla oli monoteistinen jumalakuva, joka on täysin idän uskontojen vastakohta. Hän vielä itse omissa väitteissään väitti olevansa Jumala ja luvattu Messias - nimenomaan juuri vanhan testamentin mukaan. Tosin juutalaiset odottivat Messiasta, joka olisi ollut maallinen kuningas, kuten Daavid aikoinaan. He odottivat että Messias tulisi ja ajaisi ulos roomalaiset miehitysjoukot ja asettuisi Jerusalemin valtaistuimelle. Tähän Jeesus vastasi, että hänen myötään tuleva Jumalan valtakunta on toisenlainen kuin mitä ihmiset odottivat. Hän sanoi että Jumalan valtakunta on toistaiseksi ihmisessä sisäisesti ja hänen tehtävänsä on vapahtaa kaikki kansat ja koota Jumalan kansa kaikista valtakunnista. Hän sanoi että Jumalan valtakunta tulee näkyvällä tavalla vasta hänen toisen tulemuksensa myötä. Sitä ennen ei Jumalan valtakunnan sijaintia voida osoittaa.

Idän uskonnoissa jumalisuus on sanojen ja tekojen saavuttamattomissa oleva taso. Vanhaa testamenttia ja sen kirjoituksia ei voida mitenkään ymmärtää panteisesti. Jeesuksen matkat Intiaan ovat 1800-luvulla syntynyt myytti. Tällaisilla väitteillä ei myöskään ole minkäänlaista historiallista pohjaa. Jeesus ei siis ole voinut käytännössä olla itämainen guru.

Raamatun evankeliumeista ei voida tehdä muuta loogista johtopäätöstä kuin että hän on se, joka sanoo itse olevansa eli Messias. Enää ei jää kuin se vaihtoehto että Raamattu ja sen evankeliumit eivät pidä historiallisesti paikkaansa eli ne ovat sepitettyjä taruja ja mytologioita. Tämä on nykyään yleisin väite. Tutkitaanpa sitä hiukan.

Raamatun evankeliumien luotettavuus?

On väitetty että uusi testamentti on alkukirkosta lähtenyt kertomus, joka ei välttämättä ole tietoinen valhe, mutta se olisi hiljalleen syntynyt väritetyistä uskonnollisista kertomuksista, joiden tarkotus oli korottaa Jeesusta. Ne antaisivat oikean kuvan alkukirkon uskosta, mutta ei historiallisesta Jeesuksesta. Jeesus olisi siis myytti. Lisäksi väitetään, että todellisen Jeesuksen ja evankeliumien kirjoittamisen välillä on voinut tapahtua paljon muuntumista. Kuvauksia olisi liioiteltu, tapahtumia ja lausumia sepitetty, epähistoriallista aineistoa olisi sekoitettu todellisiin tapahtumiin pohjautuvaan aineistoon. Tästä syystä todellisesta Jeesuksesta ei tiedettäisi paljoakaan, eikä siksi voida sanoa kuka hän oli ja mitä hän edusti tai oliko hän ylipäätään olemassa. Nämä epäilyt on syytä käydä läpi yksi kerrallaan.

Onko Jeesus ollut olemassa historiallisena henkilönä?

Epäilyt tästä voidaan kumota helposti historiallisen aineiston pohjalta. Uusi testamentti pitää sisällään runsaasti Jeesusta koskevaa historiallista aineistoa. Hänestä on kerrottu perusteellisesti. Myös Raamatun ulkopuolisissa juutalaisissa ja roomalaisissa lähteissä kerrotaan Jeesuksesta. Tärkein juutalainen lähde jossa puhutaan Jeesuksesta on Josefus, vuonna 90 kirjoittanut historioitsija. Hän kertoo että Jerusalemin ylipappi erotettiin v. 62, koska hän kutsui laittomasti kokoon suuren neuvoston ja vei sen eteen Jeesuksen veljen, Jaakobin ja muutamia muita kun oli ennen sitä laatinut heitä vastaan syytöksen lain rikkomisesta ja antoi heidät kivitettäväksi.

Hän myös kirjoitti Jeesuksesta kiistellyn tekstin: "Niihin aikoihin eli Jeesus, viisas mies, jos häntä nyt voidaan lainkaan kutsua tavalliseksi ihmiseksi. Sillä hän teki ihmeellisiä tekoja ja opetti sellaisia ihmisiä, jotka ottivat mielellään vastaan totuuden. Hän veti puolelleen runsaasti sekä juutalaisia että pakanoita. Hän oli Kristus. Ja kun Pilatus kansamme johtomiesten ehdotuksesta oli tuominnut hänet ristille, ne jotka olivat häntä rakastaneet alusta asti, eivätkä luopuneet hänestä, heille hän ilmestyi elävänä kolmantena päivänä. Tämän ja kymmenentuhatta muuta ihanaa asiaa olivat Jumalan profeetat hänestä sanoneet. Eikä kristittyjen heimo, joka on saanut nimensä hänen mukaansa ole tähän päivään mennessä kadonnut"

Väite Jeesuksen messiaanisuudesta, jossa mainitaan ylösnousemus, on leimattu kiistanalaiseksi, koska Josefus ei itse ollut kristitty. Kristittyjen on väitetty lisänneen ylösnousemusosiot sinne. Kaikissa säilyneissä käsikirjoituksissa teksti on kuitenkin yhtäläinen. Ilmaisumuodosta kiistely ei kuitenkaan poista sitä tosiasiaa, että Jeesuksesta on olemassa historiallista aineistoa myös Raamatun ulkopuolella.

Roomalainen Tacitus kirjoitti vuonna 115 seuraavasti: "Lopettaakseen nämä puheet Nero teki syntipukeiksi kansan kristityiksi nimittämät, rikostensa tähden vihatut henkilöt, ja rankaisi heitä valikoiduin kidutuksin. Nimitys oli saanut alkunsa Kristuksesta, jonka prokuraattori Pontius Pilatus oli teloituttanut Tiberiuksen aikana. Turmiollinen taikausko talttui hetkeksi mutta levisi sitten uudelleen, ei ainoastaan Juudeaan, jossa paha oli saanut alkunsa, vaan jopa Roomaankin. Kaikki inhottava ja hävettävä näet kerääntyy tänne ja viihtyy täällä."

Muita lähteitä ovat Thallus, Plinus nuorempi, Suetonius ja erilaisia rabbiinilähteitä. Näistä lähteistä saatu kuva Jeesuksesta ei ole erilainen verrattuna Raamatun antamaan kuvaan eli ne vahvistavat Raamatun sanoman. Kristinusko on siis historiallinen ilmiö, ja siksi sillä on oltava merkitys. Maailman suurin kansanliike ei synny tyhjästä eikä ketään muuta henkilöä ole historiallisista dokumenteista ole voitu kaivaa esiin kristinuskon perustajaksi kuin Jeesus.

Ne harvat, jotka pyrkivät yhä kiistämään Jeesuksen historiallisen olemassaolon, joutuvat menettelemään kuten ranskalaiset historiankirjoituksen korjaajat, jotka pyrkivät väittämään että mitään juutalaisten tuhoamista ei tapahtunut. He joutuvat kiistämään kaiken todistusaineiston paikkansapitävyyden, kaikki kuvat, todistajalausunnot, koko aineisto on heistä väärennettyä. Samalla se merkitsee, ettei mitään historiallista tietoa ylipäätään ole käytettävissä historiallisten faktojen tutkimisessa. Toisaalta samalla myös omiltakin teorialta putoaa pohja ja niistäkin tulee vain väite muita väitteitä vastaan.

Saksan kolmannen valtakunnan propagandaministeri Göbbels lausui tällaisen valheisiin perustuvien väitteiden motiivit: "kun valhe on riittävän iso ja toistetaan tarpeeksi usein, se uskotaan...". Tätä menetelmää käytettiin Natsi-Saksassa menestyksellä pyrittäessä juutalaisten tuhoamista koskeviin päämääriin. Väitteet eivät myöhemmässä historiallisessa tarkastelussa tietenkään kestäneet totuuden valoa. Perusmekanismi oli propagandan levittäminen mahdollisimman voimakkaasti ja äänekkäästi useiden eri kanavan kautta. Tätä samaa menetelmää käytetään yhä - tästä johtuen maailma on täynnä sekä oikeaa että väärää tietoa. Siksi yhden väitteen varaan ei voi perustaa näkemyksiään. Pitää löytää useampia asioita, jotka tukevat tai kieltävät jonkin asian olemassaolon.

Raamatun ulkopuolisetkin historialliset lähteet kiistatta vahvistavat, että Jeesus on todellinen historiallinen henkilö.

Ovatko evankeliumin tekstit totuudenmukaisia?

Evankeliumien käsikirjoituksista ei ole säilynyt luonnollisestikaan ensimmäisiä alkuperäisiä alkutekstejä, kuten ei muistakaan antiikin teksteistä. Käytettävissä on ainoastaan alkutekstien kopioita. Tästä syystä on esitetty epäilyjä siitä, onko sisältö yhtäpitävä alkutekstin kanssa. Tätä on voitu arvioida ensimmäisen säilyneen alkutekstin kopion ja alkutekstin aikavälillä. Mitä lyhyempi aikaväli on, sitä suurempi syy luottaa aitouteen. Toinen arviointiperuste on säilyneiden käsikirjoitusten lukumäärä eli mitä useampia käsikirjoituksia on säilynyt, niin sitä helpompi on verrata niitä keskenään ja arvioida onko sanoma muuttunut.

Uudesta Testamentista on käytettävissä yli 5000 vertailukelpoista käsikirjoitusta ja kaikkein vanhin katkelma on Johanneksen evankeliumista, joka on tn. vain 30 vuotta alkutekstiä nuorempi. Uuden testamentin keskeisten osien aikavälit ovat pääosin alle 150 vuotta jKr. Kaikkien Uuden Testamentin tekstit on kirjoitettu alle 300 vuoden periodilla jKr. Mistään antiikin tekstistä ei ole olemassa runsaammin käsikirjoituksia kuin Uudesta Testamentista. Tämä ei tieteellisesti tarkasteltuna tarkoita että tämä todistaisi sisällön olevan totta, vaan että tiedämme suurella varmuudella, että käsikirjoituskopioissa lukee suurella varmuudella se, mitä kirjoittajat alkuteksteissään kirjoittivat. Egyptistä löydettyjen noin 120 jKr. ajoittuvien katkelmien perusteella voidaan päätellä, että evankeliumit todella kirjoitettiin ensimmäisen vuosisadan aikana eli on perusteltua uskoa, että alkuperäiset evankeliumit kirjoitettiin ainoastaan hieman tai muutamia vuosikymmeniä Jeesuksen ristiinnaulitsemisen jälkeen. Alkuperäiset käsikirjoittajat olivat siis joko silminnäkijöitä tai saivat tietonsa heiltä.

Tietyt seikat osoittavat, että evankeliumit eivät olleet myyttejä vaan luotettavia historiallisia lähteitä. Ne poikkeavat myyteistä, koska ovat silminnäkijöiden kuvauksia ja niissä on suuri määrä tosiksi osoittautuneita tietoja. Lisäksi ne kertovat rehellisesti myös vähemmän mairittelevista asioista. Itse teksteissä on paljon sellaisia yksityiskohtia, jotka kertovat niiden olevan suoria silminnäkijäkuvauksia. Myös rakennusten ja paikkojen kuvaukset ovat paikkansapitäviä. Mitä enemmän on saatu tietoja sen ajan Israelista, sitä enemmän on saatu tietoja evankeliumien paikkansapitävyydestä. Mitä muuta historialliselta lähteeltä pitäisi vaatia, että sitä voitaisiin pitää luotettavana?

Syy siihen, miksi evankeliumeita on jatkuvasti arvosteltu historiallisten lähteiden kiistattomuudesta huolimatta, on länsimaissa on vallalla oleva naturalistinen todellisuuskuva. Se sulkee pois kaikki yliluonnolliset asiat ja latistaa kaikki asiat luonnontieteelliseksi syy-yhteysketjujen järjestelmäksi. Jos tutkimuksessa on tällainen tausta-ajattelu määräävänä tutkimusotteena, on lopputulos jo päätetty ennen tutkimuksen aloittamista. Tällöin lopputulos on, että kaikki se missä on yliluonnollisuutta, ei tietenkään voi olla totta edes historiallisesti. Ongelma vain on, että tieteessä ei ole mitään mikä voisi sanoa, että yliluonnollisuutta ei ole olemassa. Skeptinen suhtautuminen Raamattuun on mennyt niin pitkälle, että yliluonnollisten asioiden lisäksi pyritään myös kyseenalaistamaan luonnolliselle tasolle kuuluvia tietoja ja todisteita menneistä tapahtumista (historiankirjoitus).

Historiallisen tarkastelun looginen lopputulos on, että evankeliumien Jeesus ei ole myytti, vaan historiallinen henkilö ja meillä on luotettavia historiallisia lähteitä, jotka kertovat hänestä. Läntiseen naturalistis-filosofiseen ajatteluun Raamattu ei mahdu. Maailmankatsomukselliset silmälasit ovat niin vahvat, että myös Raamatun kertomat luonnollisen tason tapahtumat ja historialliset faktat halutaan kiistää.

Jeesuksen ylösnousemus kuolleista vailla todistajia?

Onko ylösnousemus mahdollinen? Länsimaisen naturalistis-filosofinen ajattelu lähtee "luonnollisesti" siitä, ettei sellaista mitä pidetään luonnollisesti mahdottomana, ole voinut tapahtua. Modernin järkevän ihmisen on siis toisin sanoen oltava varma, ettei kukaan pysty välttymään kliinisen kuoleman peruuttamattomuudesta ja Kristuksen ylösnousemus on myytti, joka ei voi pitää sisällään hitustakaan totuutta.

Logiikka on seuraava. Jos Jumalaa ei ole, ei ole yliluonnollisuuttakaan, eikä ylösnousemus voi olla mitenkään mahdollinen. Silloin ei voi olla mitään syytä uskoa, että sellaista voisi tapahtua. Tämä on naturalismin kehäpäätelmän lopputulos, ihmeitä ei ole tapahtunut eikä voi tapahtua, koska niitä ei voi tapahtua! Kysymys kiertyy takaisin siihen, että luonto nähdään suljettuna järjestelmänä ja on olemassa vain se luonnollinen todellisuus, joka näkyy.

Jos maailmankatsomus on sellainen, että Jumala on olemassa, on ylösnousemuskin mahdollinen. Kysymys on tällöin lähinnä siitä, että onko se mikä on periaatteessa voinut tapahtua, todella tapahtunut historiallisesti.

Uuden testamentin mukaan kukaan ei ole nähnyt ylösnousemusta, mutta Jeesus ilmestyi ylösnousemuksensa jälkeen Raamatussa kerrotulle 12 nimetylle todistajalle: Magdalan Marialle, Jaakobin äidille Marialle, Salomolle ja Johannalle, Kleopakselle, yhdelle opetuslapselle, apostoleille (toisille useasti) sekä Paavalille taivaaseen astumisensa jälkeen. Todistajia on kaiken kaikkiaan satoja. Lisäksi vuoteen 55 ajoitetussa ensimmäisessä korinttilaiskirjeessä Paavali viittaa ym. tapahtumaan ja kehottaa Korintin seurakuntaa "itse ottamaan selvää totuudesta niiltä, jotka yhä ovat elossa". Ihmiset, jotka olivat itse olleet tapahtumissa mukana, olivat siis tuolloin vielä elossa ja he pystyivät joko kiistämään tai myöntämään väitteet. Siksi ei ole ollut mahdollista väittää mitä tahansa.

Lisäksi todistukset ylösnousseesta Jeesuksesta ovat selkeitä, eikä suinkaan näkyjä tai valtavia tunteita. Opetuslapset saivat kuuden viikon aikana tavata ylösnousseen Jeesuksen monta kertaa ja nipistelivät itseään ja koskettivat Jeesusta, joka sanoi "katsokaa minun käsiäni ja jalkojani: minä tässä olen, ei kukaan muu". He kuulevat hänen puhuvan ja aterioivatkin hänen kanssaan eikä kyseessä ollut muutamat sekunnit, vaan koko illan kestäviä tapaamisia todellisen henkilön kanssa.

Evankeliumi antaa opetuslapsista osaksi myös vähemmän mairittelevan kuvan. He pelkäsivät ja kielsivät tuntevansa Jeesusta ristiinnaulitsemisyönä. Ylösnousemuksen jälkeen he olivat muuttuneet. Kaikilla oli päällimmäisenä ilo ja rohkeus. Olisivatko he voineet valehdella ylösnousemuksesta? Tuskin, koska ihminen valehtelee vain kahdesta syystä; joko saadakseen itselleen etua tai välttääkseen jotakin epämukavaa. Kumpaakaan näistä he eivät saaneet, vaan päinvastoin joutuivat todistustensa vuoksi suoraan leijonan kitaan ja silti he tekivät sen. He todella näkivät Jeesuksen voittaneen kuoleman ja uskoivat Häneen.

Tiedonpuute uskomusten alkuunpanijana?

On myös esitetty, että entisaikojen ihmiset olivat hyväuskoisia ja helposti huijattavia, koska heillä ei ollut nykyaikaisen tieteen tarjoamia keinoja käytössään. Tämä selittää neitseestä syntymiset ja ylösnousemustarinat. Tämä on kuitenkin harhakäsitys. Vaikka aikaisemmilla sukupolvilla ei ollutkaan käytössä nykyaikaista tiedettä, ei olemassaolon perusedellytyksistä ollut mitään epäselvyyttä. Se että lapsi syntyy kahta eri sukupuolta olevasta ihmisestä, ei ole nykyajan keksintö - siksi Joosefkin aikoi jättää Marian ennen kuin Jumala itse vakuutti Joosefille, että raskaudella oli yliluonnollinen merkitys ja uskottomuudesta ei ollut kysymys. Myös kuoleman realiteetit olivat vielä tutumpia kuin nykyihmiselle.

Entä jos Jeesus oli valekuollut?

Tämäkin väite on mahdoton, koska roomalaiset sotilaat varmistivat, että Jeesus oli todella kuollut; he lävistivät hänen kylkensä. Pilatuskin varmisti Jeesuksen kuoleman vastuussa olevalta upseerilta, ennen kuin antoi luvan ruumiin alas ottamiseen. Lisäksi hänen ystävänsä hautasivat hänet, joten he tarkastivat varmasti, että hän oli kuollut ennen kuin hautasivat hänet. Lopuksi hautaa vartiointiin ja se sinetöitiin suurella kivellä. Jeesus oli todella kuollut, mutta opetuslapset kohtasivat kolmen päivän päästä toisen näköisen kirkastetun Jeesuksen.

Kohtaamiset olivat hallusinaatioita?

Tämäkin teoria on kestämätön, koska hallusinaatiot ovat henkilökohtaisia ilmiöitä, ei sellaisia, että 500 ihmistä näkisi saman hallusinaation ja vieläpä että se kestäisi yhtäjaksoisesti tunteja ja toistuisi useasti 40 päivän aikana. Hallusinaatiot tulevat ihmisen sisältä, eivätkä ole sellaisia, että monet voisivat nähdä hallusinaation syövän ja seurustelevan ihmisten kanssa tuntikausia, kuten Jeesus teki.

Miksi Jeesus ei ilmestynyt kaikille ihmisille? Silloin kaikki olisivat uskoneet häneen.

Tämä ei ole niin yksiselitteisen varmaa, vaikka meistä saattaa näin tuntua. Kun Jeesus herätti Lasaruksen tämän oltua kuolleena haudassaan neljä päivää, tapaus herätti toisissa uskon, mutta toisissa halun tappaa sekä Lasarus että Jeesus. Näin kävi vahvasta todistuksesta huolimatta. Tapaus osoittaa että meihin ihmisiin vaikuttaa muutkin asiat kuin tosiasiat kun otamme kantaa kysymyksiin. Meillä on kyky pettää itseämme, kun emme halua jonkin asian olevan tietyllä tolalla.

Vaikka kaikki olisivat uskoneet, että ylösnousemus oli tapahtunut, ei Jumalan tahto olisi täyttynyt. Se olisi ollut vain samaa totena pitämistä, jona pahat hengetkin pitävät tietoa Jumalan olemassaolosta. Eivät nekään halua kääntyä Jumalan puoleen katuen. Jumala ei pyri siihen, että me myönnämme yliluonnollisen olevan mahdollista, vaan että seuraisimme Jeesusta rakastaen ja totellen häntä omasta vapaasta tahdostamme. Siksi hän antoi julistustehtävän ihmiselle - apostoleille, joiden piti viedä sanoma toisille ihmisille. Jos hän ilmestyisi maailman ihmisille itse, se olisi pakottamista.

Nyt jokainen valitsee itse ilman pakkoa haluaako uskoa Jeesukseen vai ei. Jeesuksen ylösnousemuksessa ei ole siis kyse vain historiallisesta tositapahtumasta, vaan siitä että saamme yhä elää elävän Jeesuksen kanssa koko ajan, vaikka emme saakaan nähdä häntä. Usko on tosiasioihin perustuvaa lujaa luottamusta, joka näkyy käytännön elämässä. Ilman häntä meillä ei olisi toivoa kuoleman voittajasta ja täydellisestä armahduksesta.

Luulisi että Jeesuksen maallisesta elämästä olisi jäänyt jotakin konkreettista todistusaineistoa?

On saattanut jäädäkin. Nykyisin katolisen kirkon hallussa olevat ns. Torinon käärinliinat ovat pitkään olleet keskustelun ja tutkimisen aiheena. On tutkittu tuon käärinliinan ikää ja sen valmistusaluetta. Valmistusalueesta on todettu että se on syyrialaista kalansuomukuvioista pellavakangasta ensimmäiseltä vuosisadalta. Kankaasta on voitu myös päätellä se, että siihen kääritty ihminen oli kärsinyt tuskallisen ristinkuoleman, jota oli edeltänyt ruoskinta "roomalaiseen tapaan", ristin poikkipuun kantaminen, piikkien painuminen otsaan ja kyljen lävistäminen keihäällä. Myös on voitu osoittaa tarkoilla tutkimuksilla, etteivät liinassa olevat kuviot ja verijäljet ole lavasteita. Erityistä kiinnostusta on aiheuttanut liinaan kuin negatiivina piirtynyt ihmishahmo, jonka helposti tunnistamme sellaiseksi kuin vanhan kirkon ajoista asti, erityisesti ikonitaiteessa, on Kristuksen hahmo kuvattu. Käärinliina siis vaikuttanut suuresti myös taiteilijoiden kuvaan Jeesuksesta kautta historian. Itse asiassa hämmästyttävää olisi, jos alkuseurakunta ei olisi tallettanut Vapahtajansa tyhjää käärinliinaa kuin suurta aarretta.

Nykyaikaisen tieteen kiinnostus käärinliinaa kohtaan alkoi vuonna 1898, kun italialainen valokuvaaja, Secunda Pia, otti ensimmäiset valokuvat käärinliinasta 28.05.1898. Kun Pia kehitti valokuvia, hän huomasi negatiivin näyttävän normaalilta positiivikuvalta. 1902 ranskalainen kemisti Paul Vignon havaitsi, että kuvan tarkkuus riippuu ruumiin ja liinan välisestä etäisyydestä. Hän selitti ilmiön tapahtuneen ruumiin erittämien kemiallisten aineiden vaikutuksena. Vuonna 1931 käärinliinan kuvasi uudelleen italialainen valokuvaaja, Guiseppi Enrie (ohessa Guisepin kuva kasvoista sekä positiivina että negatiivina). Oikeanpuoleinen on taiteilijan käärinliinasta tekemä kasvokuva.

 

Viimeisin hiiliajoitustutkimus käärinliinan iän selvittämiseksi on tehty vuonna 1988. Hiiliajoituksen suorittivat samanaikaisesti Oxfordin yliopisto, Arizonan yliopisto ja Sveitsin teknologian liittoinstituutti. Hiiliajoitustutkimus antoi tulokseksi, että liina olisi peräisin 1290 - 1340 luvuilta. Hiiliajoituksen kanssa on kuitenkin ristiriidassa se, että ajoitusta huomattavasti vanhemmissa ikoneissa on selviä yhtymäkohtia käärinliinaan. Selityksiä hiiliajoituksen poikkeamiselle arvioidusta ajasta on myös olemassa: • 1532 tulipalon aiheuttama korkea lämpö (Chambreyn kappelin tulipalo). Sulaa hopeaa tippui säilytysrasiasta pariin kohtaan kankaalle, mutta nunnat saivat estettyä palamisen vedellä. Tulipalossa säilytysrasiasta syntyi myös hopeakaasuja. • Liinan reunassa on taitavasti 1300 - 1500-luvulla paikattuja kohtia, jotka erottuvat vain tutkittaessa kuituja mikroskoopilla. Hiiliajoituksen koepala on voitu ottaa paikatusta kohdasta. Näytepalat painoivat 42 milligrammaa/neliösentti, kun koko liinan paino on vain 20 - 23 milligrammaa/neliösentti. • Epäpuhtaudet ja ns. biomuovit (bakteerien ja sienien vaikutusta) vaikeuttavat tekstiilien hiiliajoituksen onnistumista. Mm. Egyptin muumioiden iänmäärityksessä on ollut ongelmia juuri tästä syystä. Ajoitettaessa kääreet ovat osoittautuneet paljon nuoremmiksi, kuin sisällä olleet muumiot. Yhtenä selityksenä pidetään biomuovipeitteen aikaansaamaa vääristymää C14-ajoituksessa. Alla on vertailtu käärinliinasta tehtyjä havaintoja sekä evankeliumien sisältämää tietoa ristiinnaulitusta Jeesuksesta:

Neuvoston kokoontuessa Jeesusta lyötiin nyrkillä kasvoihin ja sivallettiin poskelle

Matt 26:67 Mark 14:65 Luuk 22:63 Turvotus oikeassa poskessa Pilatus ruoskitti Jeesuksen ja luovutti ristiinnaulittavaksi Matt 27:26 Mark 15:15 Joh 19:1 Selässä ja jaloissa roomalaisen ruoskan jäljet Sotilaat tekivät Jeesukselle orjantappurakruunun Matt 27:29 Mark 15:17 Joh 19:2 Päässä päähinemäisen piikkikruunun verijäljet Sotilaat löivät Jeesusta ruovolla päähän Matt 27:30 Mark 15:19 Silmäkulmassa, poskessa ja nenän vieressä turvotusta Jeesukselle puettiin hänen omat vaatteensa matkan ajaksi Matt 27:31 Mark 15:20 Ristin aiheuttamat hankaumajäljet olisivat pahemmat ilman vaatteiden suojaa Jeesus kantoi alkumatkan ristiään itse Joh 19:17 Hartioissa raskaan taakan hankaumajälkiä ruoskimisjälkien päällä Matkalla risti annettiin Simon Kyreneläisen kannettavaksi Matt 27:32 Mark 15:21 Luuk 23:26 Polvissa kaatumisen aiheuttamia verijälkiä Jeesus naulattiin ristille Joh 19:18 Joh 20:25 Käsissä ja jaloissa naulojen verijäljet Kuollessaan Jeesus kallisti päänsä Joh 19:30 Oikeasta suupielestä on valunut verta Jeesukselta ei rikottu sääriluita Joh 19:33 Sääret ovat rikkomattomat Sotamies puhkaisi Jeesuksen kyljen keihäällä Joh 19:34 Kyljessä on keihään pistohaava Jeesus haudattiin pantuna puhtaaseen liinavaatteeseen Matt 27:59 Mark 15:46 Luuk 23:53 Joh 19:40 Kuva on käärinliinassa Jeesus haudattiin hyvänhajuisten yrttien kanssa Joh 19:40 Liinassa on Jerusalemin kevätkukkien kuvia ja siitepölyä Johannes ja Pietari näkivät haudassa käärinliinat Joh 20:3-8 Käärinliinat jäivät ylösnousemuksen jälkeen hautaan

Varmuutta käärinliinasta ei ehkä koskaan tulla saamaan ihmistieteen keinoin. Se ei kuitenkaan tarkoita sitä että se olisi väärennös. Näin oletettaessa käytettäisiin jälleen valistuksen ajan paradigmaa eli sitä mitä ei voida tieteellisesti todistaa, ei ole olemassa. Monet seikat puhuvat kuitenkin liinan aitouden puolesta.

Tämä sivu on julkaistu Jouni Karikon luvalla. Alkuperäinen teksti 'www.avaimia.net/ajassa/shroudtr.htm

Yhteenveto

Olemme käyneet läpi kristinuskoa historiallisten tosiseikkojen valossa. Raamatun evankeliumit ovat erittäin luotettavia eri lähteistä saatujen tietojen perusteella. Raamatun tapahtumat, paikat ja rakennukset ovat yhtäpitäviä maallisen historiankirjoituksen kanssa. Myöskään Jeesuksen persoonasta ei löydy mitään sellaista, että häntä voitaisiin väittää huijariksi, mielisairaaksi tai oman edun tavoittelijaksi. Hän julisti viisaita ja teki hyviä tekoja. Hän puhui rohkeasti ja paljasti yhteiskunnan epäkohtia. Hän paljasti uskonnollisten ihmisten teeskentelyn ja heidän todellisen tilansa Jumalan mittapuun mukaan. Hän julisti olevansa Messias ja teki ihmeitä. Hyvistä teoista huolimatta, ihmiset eivät halunneet hänen totuuttaan. He halusivat pitää omansa ja alkoivat suunnitella Jeesuksen surmaamista. Ylösnousemuksen jälkeen hänen kannattajansa julistivat hänen sanaansa kuolemaa uhmaten, menettäen itse kaiken mitä ihminen pitää tässä elämässä yleensä arvokkaana. Näin sai alkunsa valtava kansanliike, jota kutsumme nykyään kristinuskoksi.

Jos evankeliumeita tarkastellaan aikaisemmin esitetyillä totuuskriteereillä eli ovatko väitteet sisäisesti loogisia ja onko väitteillä yhtymä empiiriseen todellisuuteen, niin voidaan todeta, että evankeliumit läpäisevät nämä kriteerit. Väitteet ovat loogisia ja historiallisestikin todennettavissa. Lisäksi voimme havaita että esitetyt asiat pätevät ympäristössämme tänäkin päivänä. Mitään erityistä todistetta evankeliumien epäaitoudesta ei ole.

Evankeliumit kertovat historiallisten tapahtumien lisäksi myös yliluonnollisista tapahtumista. Evankeliumin keskeisin sanoma on kuitenkin yliluonnollisessa sovitusuhrissa - Jeesuksessa. Yliluonnollisuus ja sen olemassaolon hyväksyminen on monelle evankeliumissa vaikein asia. On hyvä muistaa, että mikään ei ole ihmisen historiassa sulkenut pois yliluonnollisen todellisuuden mahdollisuutta. Maailmankuvallisista linjavalinnoista johtuen, monet kuitenkin haluavat uskoa toisin. Tällöin kyseessä on uskonnollinen tai filosofinen valinta, joka on tietoisesti valittu.