Mitä maailmankaikkeudesta voidaan päätellä?

Tiedetään että maailmankaikkeus laajenee jatkuvasti, eli maailmankaikkeus on alkanut jostakin. Maailmankaikkeuden alun selittämiseksi on olemassa mekanistinen "big bang -teoria". Maailmankaikkeus laajenee ja laajentuessaan energia palaa loppuun ja energialähteet hiljalleen sammuvat.

Maailmankaikkeus ei kuitenkaan ole voinut itse luoda itseään, vaan se on saanut alkunsa jostakin syystä. Se ei myöskään ole voinut syntyä tyhjästä, ilman syytä, koska filosofisesti sekä luonnontietellisestikin tarkasteltuna tyhjästä ei voi syntyä syy- yhteysketjuja, joka synnyttää itsekseen uusia osia. Tyhjästä ei synny mitään. Jostakin materia, aika ja tila on tullut ja sillä on myöskin ollut syy ja aiheuttaja.

Luonnossa maailman sisäisessä järjestelmässä kaikki riippuu toisistaan ja kaiken olemassaololle on syy, esim. puu ei voi olla olemassa itsestään, ainoastaan osana ekosysteemiä. Kuten puu, emme me ihmisetkään omista elämää, vaan synnymme, elämme, kuolemme vastoin tahtoammekin. Me voimme pitää elämän jonkinaikaa, mutta emme omista sitä, eikä ole meidän vallassamme jatkaa sen pituutta niin pitkään kun haluamme.

Big bang -teoriaa tarkempaa selitysyritystä maailmankaikkeuden syntyprosessille ei ole olemassa. Voidaan päätellä että maailmankaikkeudella on ollut alku ja sen olemassaolo on riippuvainen monista asioista. On voitu päätellä, että sillä on joskus myös loppu sen energian vähetessä. Järkevä syy kaiken alulle voi olla jokin korkeampi voima, joka on itseolevainen ja syy-yhteysketjun tapahtumat käynnistänyt ja ohjannut taustavoima. Tämä korkeampi voima on täytynyt olla luonnon syy- ja seuraussuhteiden ulkopuolella, koska se on luonut koko luonnon syy- ja seuraussuhteineen. Edellä esitetty looginen päättelyketju on myös sopusoinnussa myös big bang -teorian kanssa, joka tutkii syntyprosessia ottamatta kantaa siihen miten elämä on saanut alkunsa.

Mitä maailmasta voidaan sitten havainnoida? Onko maailmankaikkeudessa merkkejä tuosta suuremmasta älystä? Voimme havainnoida ainakin seuraavaa:

1. Maailmankaikkeudessa vallitsee järjestys. Siksi luonnontiede voi kuvailla sitä. Siinä on äärimmäisen looginen järjestys, tietynlainen rakenne ja johdonmukaisuus.

2. Siinä vallitsee tarkoituksenmukaisuus. Kaikella on tarkoitus esimerkiksi kehomme biologisilla toiminnoilla. Koemme nautintoa, kipua, meillä on solutuotantoa, sydän, hermosto, monimutkainen aivotoiminta ja itsenäinen tahto. Kaikki toimii yhdessä suuremman ekosysteemin kanssa eli kaikella on tarkoituksensa. Maailmankaikkeus on samalla sekä monimutkainen että yhtenäinen. Mutta kaikessa vallitsee logiikka ja järjestys.

3. Maailmankaikkeudessa on kauneutta. Kauneuden käsitettä on vaikea selittää. Se on henkinen kokemus. Tähdet, meri, kukat, lapsen ilo, runous. Näemme ja tunnemme näissä kaikissa jotakin syvää ja selittämätöntä, joka koskee vain ihmistä. 

4. Maailmankaikkeus sisältää luettavissa olevaa informaatiota. DNA ja proteiinit pitävät sisällään käsittämättömän määrän mielekästä ja loogista informaatiota. Olisi järjetöntä väittää, että ne ovat sattumalta siinä järjstyksessä kuin ovat ja sattumalta pitävät sisällään loogisen informaation. Tilanne on sama kuin räjäyttäisi kirjapainon ja ilmassa putoavat leijailevat lehdet muodostaisivat maahan pudotessaan jonkin järkevän teoksen.

On kuitenkin yritetty selittää että, mitä tahansa voisi syntyä sattumalta, jos aikaa on tarpeeksi, koska esimerkiksi heittelemällä 2000 noppaa samanaikaisesti on todennäköisyyslaskennan mukaan joskus mahdollista "saada 2000 kuutoset kerralla". Tämä on tilastotieteellinen mahdollisuus, mutta olemassaolon monimutkaisuutta se ei pysty selittämään. Jotta asiat tapahtuisivat siten että järkevä kokonaisuus saadaan aikaan, vaatii se aina loogista ohjausta - älyä ja suunnitelmallisuutta.

Darwinin evoluutioteoria (luonnon valinta mutaatioiden kautta) ei siis selitä elämää ja sen tarkoitusta kokonaisuutena. Se on vain mekanistis-biologinen selitysmalli miten kehitysprosessi olisi voinut edetä. Itse asiassa sekin selittää että kaiken takana on looginen suunnitelmallisuus, joka on vienyt kaiken "mutaatio-sattumien kautta" kohti monimuotoista elämää, eikä toiseen suuntaan, kohti tyhjyyttä.
Periaatteessa puhtaan tilastollisesti pitäisi myös elämän kannalta epäedullisten vaihtoehtojen esiintyä yhtä useasti kuin elämää puoltavienkin.

Evoluutio ei kuitenkaan selitä kauneutta tai muita vastaavia asioita, jotka voimme todeta todeksi joka päivä. Itse asiassa evoluutioteoria on kaukana aukottomuudesta, eikä ole kovin vakuuttava ja tyhjentävä selitys edes omalla alueellaan. Luotettavat todisteet puuttuvat yhä. Fossiileista ei ole löytynyt selkeitä välimuotolajien mutaatioita, vain sukupuuttoon kuolleita lajeja. Parempaakaan teoriaa ei ole tiede keksinyt, vaikka evoluutioteoria on esitetty jo 1800-luvulla. Luonnon monimuotoisuus on kuitenkin meidän kaikkien omin silmin nähtävissä. Se ei puolla yksinkertaisia mekanistisia selitysmalleja, joista puuttuu suunnitelmallisuus.