TOTUUDEN KRITEERIT

Voidaanko ylipäätään koskaan tietää onko jokin asia totta vai ei? Vastaus on, että kyllä voidaan. Nimittäin monilla elämän alueilla voidaan riittävällä varmuudella tietää onko jokin asia totta vai ei, vaikka aivan yksityiskohtaista selitystä asiasta ei pystytäkään esittämään. Näin on monen luonnon ilmiön tai sairaudenkin kohdalla. Niiden olemassaolo tiedetään, mutta tarkkaa selitystä syntymekanismille ei siitä huolimatta tiedetä. Kuitenkin ne voidaan nimetä tosiksi riittävien todisteiden vuoksi.

Maailmankatsomuksellisia väittämiä tutkittaessa on myös pitäydyttävä periaatteessa, että jokaisen maailmankatsomuksen esittämät käsitykset on tutkittava omana itsenään. Jonkin maailmankuvan väittämiä ei siis voida kumota suoraan toisesta maailmankatsomuksesta käsin, koska kyseiset vastaväittämät saattavat perustua vain toiseen todistamattomaan väittämään. Hindu ei siis voi sanoa omaavansa oikean maailmankatsomuksen suhteessa buddhalaisesti ajatteleviin vain siksi, että on hindu. Uskomukset ja käsitykset tulee voida laittaa paremmuusjärjestykseen ainoastaan siten, että esitetyt käsitykset ovat loogisesti ajateltuna toimivia, toisia järkevämpiä sekä selitysvoimaltaan muita kattavampia.

Käytännössä on harvoin olemassa väitteitä, jotka voidaan tietää yhtä tosiksi ja kattaviksi, kuten matematiikassa lause: 2 + 2 = 4. Matematiikassa tiedetään että lause ei voi olla koskaan esimerkiksi 5 tai 3 ja tämä koskee kaikkia.

Käytännössä tiedämme monien lainalaisuuksien yleisen olemassaolon myös ilman matemaattista tarkkuutta. Kuten esimerkiksi, että sama painovoimalaki pätee kaikkialla maailmassa ja todennäköisesti myös tulevaisuudessakin. Tätäkään väitettä ei voida todistaa matemaattisen tarkasti, mutta se on voitu päätellä havaintojen pohjalta riittävän todeksi ja kattavaksi eikä siten ole esimerkiksi syytä uskoa että se ei koskisi kaikkia ihmisiä.

Työvälineenä filosofista totuutta etsiessä voidaankin käyttää kolmea totuuskriteeriä, joilla koetellaan eri väittämien totuudellisuutta:

1. kriteeri: voiko se olla loogisesti päätellen mahdollista? (koherenssikriteeri)

Tällä tarkoitetaan väitteen loogisuutta. Jos väite ei ole looginen, niin se hylätään. Esimerkiksi jos joku väittää nähneensä neliskulmaisen ympyrän, niin se voidaan tällä kriteerillä sulkea pois mahdollisuuden rajoihin kuuluvista asioista. Lause kumoaa jo itse itsensä ollen loogisesti mahdoton.

2. kriteeri: onko se empiirisesti uskottavaa? (korrespondenssikriteeri)

Tämä tarkoittaa sitä, että väittämän pitää olla loogisuutensa lisäksi yhtä myös empiirisen todellisuuden kanssa. Jos joku väittää, että puutarhassa on kirahvi, niin sen on todellisuudessa oltava siellä. Väite voi olla looginen, jos kaupungissa on vaikkapa eläintarha.

3. kriteeri: onko se kattavasti sovellettavissa käytäntöön? (pragmaattinen kriteeri)

Jotta jonkin asian voidaan väittää olevan yleinen ja kaiken kattava, on väitteen toimittava johdonmukaisesti kaikissa tilanteissa. Jos niin ei voi tehdä, niin sitten se ei ole koko totuus tai ei totta lainkaan.

Jos biologi tutkii ekosysteemiä ja väittää kaiken siinä esiintyvän olevan sattumanvaraista, niin tämä väite ei ole sovellettavissa kattavasti käytäntöön. Ekosysteemissä on nimenomaan paljon loogisuutta ja säännönmukaisuutta vaikka siellä on sattumanvaraisuuttakin. Sattumanvaraisuus ei ole kattavaa. Siksi se ei läpäise tätä kriteeriä.

Näillä yllä mainituilla kriteereillä voidaan siis tutkia maailmankatsomuksellisia väittämiä ja laittaa niitä paremmuusjärjestykseen! Kaikki kolme kohtaa pitää tulla läpäistyksi. Muutoin maailmankuva ei perustu loogisuuteen tai todellisuuteen. Se voi olla loogisesti jäsennelty, mutta jos se ei ole yhtä käytännön todellisuuden kanssa, niin sillä ei ole paljon tekemistä oikean elämän kanssa.